IRC-Galleria

Kun taivaan ja maan rajat hämärtää
En jaksa välittää, enää elää
Kuin sisälle maan ajatukset häviää
Ei jaksa kiinnostaa, enää löytää
Päälle muistojen usva laskeutuu
Kun se haituu pois ei mitään jää
Taas katselen metsään pimeään
Myös sisällä pään samanlaista nään

kertosäe:
Vaikka tahtoisin unohtaa
Itkuni nauruun lopettaa
Vaikka uskoinkin parempaan
Hyvä pahaa opettaa

Kun taivaan ja maan rajat hämärtää
On niin pimeää etten pysty näkemään
Alle muistojen totuus hautautuu
Hiljaa kääntyy pois kunnes unohtuu
Öiseen kaupunkiin vaeltaa
Tumma hahmo ilman varjoaan
Yksin jää lumeen makaamaan
Kaikki mennyt on ei mitään sanottavaa

kertosäe

Vaikka tahtoisin unohtaa
Itkuni nauruun lopettaa
Vaikka uskoinkin
Hyvä pahaa opettaa

kertosäe (2x)

Vaikka tahtoisin
Itkuni nauruun lopettaa
Vaikka uskoinkin parempaan
Hyvä pahaa opettaa

Ilta tuo taas ikävän tullessaan
Poika kulkee ajatuksissaan
Paikkaan parempaan

Huomispäivä synkkä ja valoton
Eilinen vain kaunis muisto on
Kovin viaton

Pitäis lähteä, ennen pimeää
Pitäis lähteä ettei jälki jää
Pitäis lähteä, ei sen enempää
Ei tahdo mikään riittää

Ilta tuo taas ikävän tullessaan
Moni jaksa turhaan odottaa
Sitä oikeaa

Miksi kaiken pitikin käydä näin
Olen jälleen kerran allapäin
Niin kovin allapäin

Kuin kylmää ilmaa puutarhaan
Eikö paratiisia meille ollutkaan
Kuka meidän onnemme varasti
Kuka kaiken takaisin antaisi
Kuka meidän onnemme varasti

Kun sydän siruiksi hajoaa
Ei paloja yhteen sopimaan
Kuka meidän onnemme varasti
Kuka kaiken takaisin antaisi
Kuka meidän onnemme varasti

kertosäe:
Kun aamu sarastaa ja kyynelehtii maa
Kiroan uudestaan tätä pahaa maailmaa
Ei tuska lakkaa ei sitä loppumaankaan saa
Kuka voisi meidät pelastaa, uudestaan

Saa rakkautta turhaan odottaa
Kyyneleitään yksin vuodattaa
Kuka meidät onnemme varasti
Kuka kaiken takaisin antaisi
Kuka meidän onnemme varasti

kertosäe

Kuka meidän onnemme varasti
Kuka kaiken takaisin antaisi
Kuka meidän onnemme varasti

kertosäe

Loppumaankaan saa
Uudestaan
(2x)

Jossain kauempaa, tuuli jälleen puhaltaa
Vie pois viimein eilisen, joka tuo mukanaan huomisen
Kaukaa linssin takaa, hahmottuu samaa maisemaa
Josta kerran puhuttiin, kunnes kaikki poistettiin

Liikaa tuskaa taas, huominen tuo tullessaan
Jos palaset vielä liittää saa, kaikki kaunis kukoistaa
Kaikkeen pettyä saa, jos jotain oikeesti haluaa
Sirpaleet käyn kasaamaan, ehjäksi ei kuitenkaan

Kaikesta maksaa saa, mikä jäi taakse unholaan
Piikin pisto viimeinen, jättää arven ikuisen
Maisemaa käyn vaihtamaan, varjot käy viimein nukkumaan
Rivi viimeinen luettiin, kunnes kannet suljettiin

Kaikki kaunis katoaa, kunnes jälleen aamu sarastaa
Lehti putoaa routaiseen, maahan niin lumiseen

Tunnetko ihollasi hengitykseni ahdistukseni
saastaiset sormeni
Sinun vuoteellasi lepää valheeni painajaiseni
saastainen mieleni

kertosäe:
24/7 oli aikaa olla kahdestaan
24/7 sen kaiken menin meiltä pilaamaan
24/7 kunnes kuolema meidät erottaa
24/7 ei palaa luokseni enää milloinkaan

Tunnetko ihollasi hengitykseni ahdistukseni
saastaiset sormeni
Sinun maailmasi on minun valheeni painajaiseni
saastainen mieleni

kertosäe

Haluatko saada yllätyksen, viimeisen iskun vartaloon
Et varmaan toivo sitäkään, ei mikään voi meitä selättää
Voitko saattaa hetken matkaa, eihän kukaan tänne jää
Oletko varma että on aikaa, seistä vielä paikoillaan

Ei tänään, ei mitään, en tänään tänne jää
Ei tänään, ei mitään, ei täältä mitään käteen jää

Oletko nähnyt muukalaisen, joka voisi meidät hukuttaa
Et taida tietää siitä mitään, en taida tietää itsekkään
Pidätkö kiinni lupauksista, vajoatko vääriin valheisiin
Eihän mikään voi sua estää, joutumasta vaikeuksiin

Joo mä tiedän ettei onnea voi ostaa
Sama kai mitä siitä maksaa saa
Näen edessäni pelkkää tuskaa
Sama tapahtuu kai aina uudestaan

Tiedätkö kuinka vaikeaa on koittaa sielunsa puhdistaa
Virheistään maksaa saa ei niitä rahalla korvaamaan
Milloinkaan käydä saa sen lopulta totuus paljastaa
Yrittää olla onnellinen on mieli synkkä ja saastainen

Sinua tarvitsen enemmän kuin kukaan muu
Sinua tarvitsen tiedän että kaikki onnistuu

Sinä tahtoisit nähdä maailmaa minä pysty en sitä tarjoamaan
En kruunua en valtikkaa tuskin koskaan mitään muutakaan
Kuin pienen sydämen puolikkaan joka lopulta siruiksi hajoaa
Kyyneleillä huuhdellaan kunnes valheilta siivet katkaistaan

Kunpa kuulisit huutoni, huudan uudestaan ja uudestaan
Kunpa tietäisit ajatukseni, ne voisivat olla omiasi
Tahdon opettaa sinut vihaamaan, tätä maailmaa vihaa vaan
Tahdon opettaa sinut rakastamaan, tätä maailmaa rakasta vaan

kertosäe:
Tätä maailmaa rakasta vaan
Tätä maailmaa vihaa vaan
Huudan suoraan korvaan en sulle anna rauhaa
Aion jatkaa kunnes annat aiheen lopettaa

Kunpa kuulisit huutoni, huudan uudestaan ja uudestaan
Sinun nimesi minun ihollani, tatuoitu käsivarteeni
Tahdon opettaa sinut vihaamaan, tätä maailmaa vihaa vaan
Tahdon opettaa sinut rakastamaan, tätä maailmaa rakasta vaan

kertosäe

Edessäsi vain paha maailma, sinut sieltä on ulos saatava
Ei yhtään ystävää enää, ei voi kipua lievittää
Saavut jälleen tyhjään huoneeseen, kaadut yksin vuoteeseen
Koitat silmäsi ummistaa, voitko ikävän unohtaa
Ikävän unohtaa (2x)

kertosäe:
Ei yhtään ystävää, vierelläsi tänäänkään
Huudat yksin ikävää ja pelkäät pimeää
Ei yhtään ystävää, et kelpaa kellekkään
Huudat yksin ikävää ja pelkäät pimeää

Tiedät että elämä opettaa, mutta onko se liian ankaraa
Pitää jaksaa vain päivä kerrallaan, juosta pakoon maailmaa
Joka kulman takana odottaa, sinua selkään puukottaa
Pitäisi yrittää ymmärtää, koittaa jaksaa pidempään
Jaksaa pidempään (2x)

kertosäe

Ei yhtään ystävää, vierelläsi tänäänkään
Huudat yksin ikävää
Ei yhtään ystävää, vierelläsi tänäänkään
Huudat yksin ikävää ja pelkäät pimeää

kertosäe

Pimeää
Ei yhtään ystävää
(2x)

Ei yhtään ystävää

Olen yksin tässä huoneessa
muistoni vain sinusta seurana
haluaisin ilmaasi hengittää
päästä luoksesi lämpimään

Kaikki mennyt ei mitään jäljellä
sinä olet vain kuva pöydällä
haluaisin ilmaasi hengittää
päästä luoksesi lepäämään

Kaikki tuntuu niin helvetin pahalta
elämäni ilman sinua
olen tässä ei kukaan lohduta
olen tässää ilman sinua

Harhakuva huomisesta pois
ilman suoa kai parempi olla vois
kaikki mikä kauniiksi havaittiin
särkyi kuin lasi asfalttiin