IRC-Galleria

Minun Sievini


Katson ulos auton ikkunasta, nopeus lähentelee satasta.
Eihän sitä kukaan huomaa, nämä tiet ovat tyhjiä.
Tyynen rauhallista pelloilla, vehnät liikkuvat laineittain.
Kuusien ja mäntyjen yllä vaipuu aurinko hitaasti alas.
Alas asti alempana näet ladot ja heinäpaalit kasoissa.
Vähitellen alkavat liidellä ohi joutsenet ja töyhtöhyypät.
Vastaan kävelevät tutut lenkkeilijät ja koiratkin tervehtivät.
En tiedä pitäisikö ikävöidä takaisin Helsinkiin ja sen vilinään.
Täsmälliseen bussiliikenteeseen ja ihmisten keskelle tuntemattomaksi.
Täällä minut tunnetaan ja hölmöilyistäni rankaistaan juorumalla se kylälle.
Omassa kodissani minun syntini parhaiten tiedetään, tämä on kotini.
En pääse siitä faktasta eroon, että tämä on synnyinsijani, aina rakas.
Tänne voi aina palata, turvaan suurelta maailmalta, luonnon helmoihin.
Tähdet tuikkivat kiljuen kirkkauttaan esitellessään kuvioitaan meille.
Pilvetkin harsoontuvat niiden loiston tieltä, antaen tietä suurimmalle ja koreimmalle.
Puut havisevat tuulessa, pensaat kuiskivat ohikulkijoista, katulamput loistavat yksinäisille.
Matkatessani syvemmälle metsään kuulen käkien kukkuvan, käärmeet ja liskot kivillä.
Siellä salaisessa paikassani on hyviä muistoja, on siellä toki kaloja, pöllöjäkin vierailee joskus.
Läsähdän sammaleille enkä jaksa välittää leviävästä märästä läikästä selässäni.
Sen minkä kesä kastelee sen se myös kuivaa, sanalaskut pyörivät varpaillani.
Viritän onkeni oikeaan kohtaan ja vedän ahvenet ylös sitä mukaa milloin he tahtovat.
Se on helppoa mutta henkinen taistelu on raavaampaa muistojen tulviessa mieleeni.
Matka takaisin on varovaisempi, kokemusten ja kalojen takia ehdottomasti.
Kaahaan taas siihen mutkaan mistä ajoin metsään, muistot repivät minua historiaan.
Miksi minun Sievini, on täynnä muistoja, kivuliaita ja onnellisia, on oltava vahva.
Ehkä Sievi on niin sisäpiirtä kaikki ettei sitä edes ymmärrä heti saapuessaan.
Sievi ei ole edes kartalla, tuppukyläksi kutsumme usein ja häpeämme kuntaamme.
Vaikka jaarittelisin vuosia, se ei muuksi muutu, Minun Sievini on minun kotini.
Nyt, aina ja ikuisesti. Eikä kukaan näitä muistoja voi minulta riistää.