IRC-Galleria

Ja asiahan on näin.. Mun elämässäni on vain yksi henkilö, jota todella rakastan ja jota olen koskaan rakastanut josta välitän erittäin paljon. Ne pari parasta hetkeä elämässäni on tapahtunut juuri kyseisen henkilön kanssa. Ja toivon niitä tulevan lisää. Kamalinta on, että pelkään menettäväni tämän henkilön, josta kuitenkin haluaisin pitää kiinni. Että teen vääriä ratkaisuja, käyttäydyn hölmösti tai sanon jotakin tyhmää. Siinä tapauksessahan en voi kuin itseäni syyttää. Kirjoittaisin pitkän tekstin siitä mitä ajattelen ja tunnen, mutta nyt kuitenkin taitaa olla se huonoin hetki. Näemme harvoin, viikonloppuisin maksimissaan. Emme välttämättä puhu siitä mistä pitäisi, mutta yleensä riittää se että saan vain olla lähelläsi.
Ongelma on se, että en tiedä tahdommeko samoja asioita ja ylipäätänsä sovimmeko yhteen. Kemiat toimii loistavasti, mutta entäs sitten kun toinen sanoo ei? Nytkin tahtoisin vain käpertyä kainaloosi ja unohtaa ajan ja kaiken muun. Keskittyä sinuun. Sille hetkelle antaisin itseni kokonaan, koska joku sisälläni sanoo, ettei se kestäisi ikuisesti. Tekisin takiasi mitä tahansa pyytäisit. Jumaloisin ja palvoisin. Viime päivät ovat olleet ristiriitaisia. Välillä ajattelen etten tuntisi sinua lainkaan, ja välillä kuin olisin tuntenut koko ikäni. Sitten tulee ajatus, tuhlaanko aikaani vai onkohan tässä sittenkin jotain järkeä. Ehkä vain odotan, kunnes tajuan itsekkin.
Rakastan sinua.