Kotona. Reissu oli ja reissu meni. Nyt voin rehellisesti sanoa, että oli varmasti kamalinta ikinä. Tajusin miten myöhässä oon ollu kun nyt vasta oon vähän aika sitten ymmärtänyt miten paljon Mikkoa rakastan, enkä osaa olla ilman sitä poikaa. Nyt tiedän myös miltä tuntuu kun sattuu niin paljon ettei tiedä minne päin jatkaa enää. Jos päivässä voi kokee niin paljon eri tunteita miten ihminen pysyy kasassa sillon? En tiedä minä. Jos rakastuminen tuntuu näin pahalta en tahdo kokee sitä enää koskaan. Kaikkien törttöilyjeni aikana oon kuitenkin aina tienny et tässä maalimassa on vain yks poika minulle. Mutta nyt sitten pilasin senkin. Antaisin mitä vaan jos voisin muuttaa menneitä. Oon kaiken sanonu mitä vaan oon voinu ja ajatellu. Lupaan sulle miljoona asiaa jos tän vain saisi ennalleen. Rakastan sinua.