muistan.. muistan niin paljon.. lapsuudesta tähän päivään..
vaikka aika on ajanut niin paljon erilleen,en oo unohtanut niitä hetkiä, leikkejä,nauruja,itkuja..kai sitä on kasvettukin teidän ansiosta vähän isommaksi ja vahvemmaksi.
liian harvoin tulee mietittyä vaikka sitä että ne entisetkin ystävät on vielä hirmusen tärkeitä,vaikka vuosiin ei olla edes nähty. mut muistot ne vaan kultaantuu! :) ja kantaa eteen päin..
se on kyllä semmonen voima tuo ystävyys ettei sitä aina edes voi ymmärtää..miten kiinni sitä voikin olla ihmisissä. välillä "vihata" ja siitä huolimatta rakastaa, ihan niinkun itseään. eikä siihen tarvita paljoa että tietää että on löytänyt ihmisen, ystävän..joka tykkää siusta ihan vaan sen takia että sie oot sie.
ISO kiitos ystävät! <3
henkevää... :D