† R.I.P JOUKO KORPELA
Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´Ã¤kkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton. Katsomme taivaalle jälkeen ilta-auringon
ja näemme siellä sen kirkkaimman valon.
Jätit muiston kauniin sydämiimme
ja sytytämme muistoksi kynttilämme.
Liekki kirkkaan sydämesi lailla hohtaa
ja sinut taivaan porteille johtaa.
Olit valoisa aina loppuun asti,
vaikka rinnallasi oli niin painava lasti.
Perintösi jää tänne elämään ja
et unohdu läheisiltäsi milloinkaan.
Hymysi oli meille kaikille tuttu
ja menetys sen niin sattu.
Omistit sydämen niin vahvan
ja kestit vaikeudet varrella matkan.
Suljemme sydämiimme muiston kauneimman,
kun liidät luokse taivaan Jumalan. En voi vaan uskoo, että sun näkemisestä voi vain enää haaveilla. Ei tää voi olla totta, en vaa pysty siihen uskoo. Öisin katson ikkunasta ja voin vaan enää toivoo. Vieläkin toivon et joskus, me viäl tavataan. Vieläkin sua kaivataan </3
Vieläkin vaikeet puhuu ilman et kyyneleet valuu. Niin monta ihmistä sut takas haluu, hymyilen nukkuessa mutta herään tuskissa. Ensiks nään sut elossa mutta sitten ootki taas poissa. Pahalt must tuntuu, pahasti mua sattuu. Toivon et luut vois luutuu ja kipuun vois tottuu. Vaik kauan aikaa menny oot vieläkin mielessä, enkä unohda sua en ylä- enkä alamäessä. Miks mä joudun sun numeron kännykästä poistaa ? Vieläkin hyvät lähtee ja aina liian nuorena. </3 Menetin sut mut muistot sentää jäi, kyl mä täällä pärjään. Paremmin sittenku nähdään siellä missä sielu lepää, unesta josta ei enää herää </3 Sun oli aika vaa mennä, odota mua siellä pilvenreunan päällä. Rakastan sua ja tuun ikävöimään sua ikuisesti ♥ 1977-2010
Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´Ã¤kkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton. Katsomme taivaalle jälkeen ilta-auringon
ja näemme siellä sen kirkkaimman valon.
Jätit muiston kauniin sydämiimme
ja sytytämme muistoksi kynttilämme.
Liekki kirkkaan sydämesi lailla hohtaa
ja sinut taivaan porteille johtaa.
Olit valoisa aina loppuun asti,
vaikka rinnallasi oli niin painava lasti.
Perintösi jää tänne elämään ja
et unohdu läheisiltäsi milloinkaan.
Hymysi oli meille kaikille tuttu
ja menetys sen niin sattu.
Omistit sydämen niin vahvan
ja kestit vaikeudet varrella matkan.
Suljemme sydämiimme muiston kauneimman,
kun liidät luokse taivaan Jumalan. En voi vaan uskoo, että sun näkemisestä voi vain enää haaveilla. Ei tää voi olla totta, en vaa pysty siihen uskoo. Öisin katson ikkunasta ja voin vaan enää toivoo. Vieläkin toivon et joskus, me viäl tavataan. Vieläkin sua kaivataan </3
Vieläkin vaikeet puhuu ilman et kyyneleet valuu. Niin monta ihmistä sut takas haluu, hymyilen nukkuessa mutta herään tuskissa. Ensiks nään sut elossa mutta sitten ootki taas poissa. Pahalt must tuntuu, pahasti mua sattuu. Toivon et luut vois luutuu ja kipuun vois tottuu. Vaik kauan aikaa menny oot vieläkin mielessä, enkä unohda sua en ylä- enkä alamäessä. Miks mä joudun sun numeron kännykästä poistaa ? Vieläkin hyvät lähtee ja aina liian nuorena. </3 Menetin sut mut muistot sentää jäi, kyl mä täällä pärjään. Paremmin sittenku nähdään siellä missä sielu lepää, unesta josta ei enää herää </3 Sun oli aika vaa mennä, odota mua siellä pilvenreunan päällä. Rakastan sua ja tuun ikävöimään sua ikuisesti ♥ 1977-2010