Olipa kerran liukas kylä. Kylässä asui kaksi viekasta tyttöä. Tyttöjen kauniit nimet saivat kaikki tärisemään pelosta, ovathan nämä tytöt niin haisevia. Tyttöjen nimet ovat Iida ja Suvi. Iida, tuo likainen ja ruma noita. Iida on varmaan hauskoin noita, jonka olen koskaan tavannut. Entäpäs leikkisä Suvi? Hän on notkea hobitti. Näiden kahden ystävällisen tytön pirteä matka alkoi jo vuosia sitten. He tutustuivat toisiinsa viisaassa satuolentojen koulussa ja ystävystyivät. Heidän mielipuuhaa on shoppailu venyvällä ostarilla ja jutteleminen matoisista asioista. Voin vaikka vannoa, että Iida on heistä se pulleampi. Suvi on huomattavasti kutiavampi. Nämä suloiset syyt pitävät heidät ystävinä. He eivät anna kenenkään reippaan ihmisen tulla heidän väliinsä. Kerran kuitenkin oli tytöillä sotkuinen riita. Ilkeä Iida oli nimittäin noitunut laiskan Suvin valkoisella loitsulla! Loitsun takia Suvi muuttui kiltiksi sammakoksi. Iida nauroi ihanasti Suville joka oli niin paras. Viikon Suvi pysyi kauniina sammakkona, koska enkelimäinen Iida ei muuttanut häntä takaisin aurinkoiseksi hobitiksi. Lopulta Iidan laiha omatunto käski tehdä ruskean vastaloitsun. Suvi palautui viileäksi hobitiksi, mutta hyvännäköinen arpi jäi muistuttamaan tästä nopeasta riidasta. Tähän loppuu tämä raidallinen kertomus, mutta valikoivan Iidan ja monitaitoisen Suvin seikkailut jatkuvat vielä monta kesäistä vuotta.
feat. havaste
feat. havaste