oli pakko, tää on niin nätti teksti. kauhea, mutta nätti. yhdestä ficistä. jotenki niinku hienosti kirjotettu, tai jotaain.
**
Hän oli ollut ensimmäinen, joka tuijotti aseeni piippuun. Hän oli ollut ensimmäinen ja viimeinen johon olin rakastunut, ja ensimmäinen ja viimeinen, jonka rakkauteni oli tappanut.
Hän oli sanonut nimeni ja pyytänyt anteeksi. Hän oli sulkenut silmänsä, mutta olin käskenyt hänen avata ne. Olin tahtonut hänen näkevän silmistäni, kuinka helvetin paljon rakastin häntä ja kuinka helvetin paljon minuun sattui vetää liipaisimesta. Mutta se oli tehtävä. Oli pakko. Kun hänen kallonsa meni oli mennyt sirpaleiksi, kun se oli hajonnut, silmäni olivat kostuneet. Kun hän oli rojahtanut puolittain kyljelleen, puolittain selälleen maahan, olin huokaissut. Olin potkaissut hänet selälleen ja sulkenut hänen silmänsä. Hän ei ollut ollut vielä kuollut, silmissään oli ollut vihainen, tuskainen katse. En ollut tahtonut nähdä sitä.
Minä olin pystynyt katsomaan kaikkia tuttaviani silmiin kun ammuin heidät. Mutta minun oli käännettävä selkäni peilille kun painoin aseen piipun vasten omaa ohimoani.