eihä siinä ollu mitää järkee , vaikka olit mulle liian tärkee.
eiköhän tää meiän juttu ollu tässä, haluisin et poistut mun elämästä.
yöllä en saanu nukuttuu,en koskaa saanu sunkaa täst asiast puhuttuu.
Kavereina meiän polku jatkuu,eipä enää tarvii pelkää että muhun sattuu.
EN OO SULLE KATEELLINEN VAIK SUL OIS SATA MUIJAA JATKOSSA,MUN PATARIREISSUT TULEE OLEE KATKOLLA.
KAIKKI HAAVEET SUSTA MÄ AION VIELÄ KATKOA,
EN OSAA SUA ENÄÄ NÄILLÄ SILMIN KATSOA.
PIKKUHILJAA TAJUUN ET TURHAA SUHUN AIKAA OON HAASKANNU.
Poika mä annoin sulle kaiken,teit vaa tästä vaikeet,olin vaa sulle ne kahen viikon aikeet. Lupasin sulle etten satuta sua koskaa,mutta nytku menny oot ne sanat on vaa roskaa.
Kaikki lempeet sanat muuttuki huudoks,tajusin et elämääni tuli iso muodonmuutos. Niitä ei saa korjattua millää,vaikee päästä yli vaikka kuinka yrittää.
Mutta väsyttää ku et kuuntele mua mitenkää.'
PS. mun silmät sun takii ei tuu enää kastuu