IRC-Galleria

mikä sä oot mulle sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin?
sähän ite jaat rakkauttas koko kaupungille, muille ku sun pitäis.

mikä sä oot mun tekemisiä rajoittaan, tai niistä välittään.
ei sulla lopulta kiinnosta kuitenkaan, se joku ainoa..

kato mitä nää vuodet on tehnyt meistä, yhteen kasvettu eikä meidän rakkautta voi viedä väkisinkään. sä oot siin ja mä täs, eikä tää muutu täst milloinkaan.

vaik kuinka sä koskaan tahtoisitkaan, en mä tuu meistä luopumaan. tiedän et säkin sen viel tajuat, ei meitä eros kukaan oo pitänyt ennenkään.

päivät menee, tunnit kuluu, vuodet hupenee.
sä vain mun mielessäin, etkä poiskaan mee.

illat pimenee, yöt hukkuu, aamut koittaa.
mut tiedän et meidän rakkaus viel voittaa.

kun mustavalko teevee muuttu värilliseks,
niinkai mulle kävi, sä olit jotain mitä mä venasin koko elämäni.

AHISTAA

oon vain pieni tyttö, joka pyristelee kahleistaan.
irti ei pääse millään, vaik kuinka tahtoisikaan.
liian kiinni menneisyydes, ei huolta huomisesta.

kahleet vaan puristaa ja tiukentaa otettaan.
revitty ja piesty, hajalle saatu kokonaan.
pala palalta kerää vaan voimia irrottautua.

ei mikään tuo onnistumista, kaikki pettymyksiä.
luottoakaan löydy mistään, pelkkää valhetta.
paikalle vaan jää, enää jaksa ja lopulta luovuttaa.

kuitenkin jokin toivenripe auttaa elämään.
kyllä vielä päivä tulee, kun taas jaloillaan.
luovuttaa voi, mutta ei koskaan kokonaan.

vuosisadan rakkaustarina, virtaa kyynelinä poskillani.
tukehduttaa haavoina sydämessäni. mielessäni kuva pojasta.
täynnä rakkautta, täynnä kipua.
en tahtoisi unohtaa, en kuulla sanoja
..se on ohi nyt

mielessäni sanat muistuttaa
kasvoillani kyyneleet
tuntuu ettei loppua tule koskaan

oltiin kaunista... oltiin rakkautta...
oltiin vihaa ja kaikkea mitä se sisältää...

mut sä oot kuite se lopulta jonka peli perii,
mähän en koskaan menettänyt mitään.
osan elämästäni vain, liian paljon kai?
palan sydämestäni ja sielustani.

sydän ja sielu voi olla kateissa, ruumis tyhjänä.
kyyneleet repii verta silmistäin, naama mustana.
kroppa pelkkää tyhjää, kaiken kadottaneena.
mitään ei jäljellä, mitään ei löydettävissäkään.

pala palalta voi hävitä, ehkä joskus vielä palat kerätä.

joskus kun luulee että kaikki on täydellistä, kaikki hajoaakin sirpaleiksi niillä sekunneilla, niinkuin täydellinen maljakko kun luulee säilyttävänsä sitä kuin kukkaa kämmenellä ja hajottaa sen silti.

mikään ei ole koskaan täydellistä ja kaikki hyvä loppuu aikanaan. se on kaikkien hyvä muistaa.

älä pidä yhtäkään hetkeä tai ihmistä itsestäänselvyytenä, äläkä koskaan luota siihen että joku olisi luonasi aina. voi tapahtua mitä tahansa, ja menetät jonkun tärkeimmän, hävität hetken parhaimman.

siirrät rakkaittesi näkemistä huomiseen, aina vain seuraavaan. et jaksa, et kykene liikkua heidän luokseen. mietit vain että teillä on aikaa.

mitä jos ei olekkaan? mitä jos juuri hän kenet eilen jätit näkemättä olisikin jo huomenna poissa? mitä tekisit?

katuisit ainakin että laiminlöit, pidit itsestäänselvyytenä häntä ja luotit että hän olisi luonasi aina. olisit halunnut palata takas ajassa ja viettää sen viimeisen päivän vielä hänen kanssaan.

vietä ympärillä oleviesi rakkaiden kanssa aikaasi, nauti joka hetkestä. kerro heille kuinka välität ja pysyt aina heidän rinnallaan. jokainen hetki voi olla viimeinen...

mut miksi kaikki kaunis katoaa? ja hyvä häviää?

Sä olit syy jatkaa huomisee, mikä saa mut nyt jaksaan?! Sä sait mut jaksaan kaiken paskan ja sait uskoon et kärsimys tekee musta viel vahvan. <3

Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen
Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan

Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Apulanta -Armo