IRC-Galleria

oli vain hyvä olla, kuunella musiikkia ja istua. kaikki tapahtui niin nopiaa.
loppu se hyvän olon tunne, kun sisimmän valtas pelkkä pelko ja kauhu.
yhtäkkiä niin huomaamatta kaikki yllätti. hetkellinen hiljaisuus.
jännittyneisyys ja pelko kasvoilla, rytinä ja tajuton pauke.

lopulta viimeinen kolahdus ja sen jälkeen säikähtänyttä huutoa.
toimitaan vaistomaisesti, ulos ja kauemmas. rauhoitutaan.
mietitään miten toimitaan, kaikilla on kaikki hyvin. vähän päätä jomottaa.
aluks kaikki näytti paljon pahemmalt, mut onneks ei kuitenkaan.

olis voinut käydä siinä vauhdissa miten vain, kaikki huokaavat.
vaikka vituttaa, mieles kuiten vain hymy, onni siit et ketään ei satu.
matka tyssää siihen, kulkuneuvo rytys, kuuluu vain kirosanoja.

ei pakkaseen tarvinut kuite jäädä paleleen, viel hyvii ihmisii löytyy.
tuntuu hyvältä päästä ulkoa pois, vaik viel mieles kuva luisusta.
kroppa paikallaa, mieli vaeltaa muualla. tutkii ihmisii ympärillä.
reaktiot kaikilla erit, huojentunut olo näkyy kaikista, vitutus vallannut.

kun autost ulos astutaan, löytyy viel pala huumorii ja viel tajutaan,
kulkuneuvot on lopulta vaan rihkamaa, ja elämä kultaakin kalliimpaa.
tää ilta sai vaan taas muistamaan, kuinka täytyy elääkään.
liian vähän aikaa kertoo teille kuinka rakastan, siis RAKASTAN.

on niin hyvä olla ja tietää et kaikki järjestyy, eikä niin kallistakaan.
vakuutus korvaa kulkuneuvon, henkee ei korvata rahallakaan.
te teitte mun illasta parhaan, ja piditte huolta vaik näytti kaikki pahalt.
ei tää tapaturma ollu ensimmäinen, toivotaan et viimeiseksi jää.
kuhan mun ei tarvi teistä koskaan tulla luopumaan, liian lähellä sydäntä.<3

ONNI ONNETTOMUUDES.

ojennat kätes ja hoen vaan et tahtoisin unohtaa.
annat korun ja vaik tahtonutkaan, säästän sen silti.

vaik sun kätes on siin ja mä tiedän et ei pitäis,
mä pyydän ettet vaan irti päästäisikään silti.

sydän mun kaulas pitää mut kiinni sussa,
en korua irroita vaik sä luovutat, mut silti.

-vaikken tuu sua saamaan, niin silti sua kaipaan.
koita tajuu et oot mulle ku pala taivaalt.

-ei kukaan mua saa nauraa, sä olit ainoo.
oikeesti oot vaan yks ja ikuisesti ainoo.

uutta aamuu nousevaan, muuta odottanutkaan.
vierestäs saan herätä ja pitää edelleen kädestäs.

Vihaan sinua ihminen, jäljitin sen,
jäljitin sen kadonneen lauseen.
Vihaan sinua ihminen, kadonneet
kolme sanaa, olikin jo aika vaihtaa suuntaa
Vihaan sinua ihminen, ei minulta mitään puutu,
näillä mennään ei mikään muutu!

mikä sä oot mulle sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin?
sähän ite jaat rakkauttas koko kaupungille, muille ku sun pitäis.

mikä sä oot mun tekemisiä rajoittaan, tai niistä välittään.
ei sulla lopulta kiinnosta kuitenkaan, se joku ainoa..

kato mitä nää vuodet on tehnyt meistä, yhteen kasvettu eikä meidän rakkautta voi viedä väkisinkään. sä oot siin ja mä täs, eikä tää muutu täst milloinkaan.

vaik kuinka sä koskaan tahtoisitkaan, en mä tuu meistä luopumaan. tiedän et säkin sen viel tajuat, ei meitä eros kukaan oo pitänyt ennenkään.

päivät menee, tunnit kuluu, vuodet hupenee.
sä vain mun mielessäin, etkä poiskaan mee.

illat pimenee, yöt hukkuu, aamut koittaa.
mut tiedän et meidän rakkaus viel voittaa.

kun mustavalko teevee muuttu värilliseks,
niinkai mulle kävi, sä olit jotain mitä mä venasin koko elämäni.

AHISTAA

oon vain pieni tyttö, joka pyristelee kahleistaan.
irti ei pääse millään, vaik kuinka tahtoisikaan.
liian kiinni menneisyydes, ei huolta huomisesta.

kahleet vaan puristaa ja tiukentaa otettaan.
revitty ja piesty, hajalle saatu kokonaan.
pala palalta kerää vaan voimia irrottautua.

ei mikään tuo onnistumista, kaikki pettymyksiä.
luottoakaan löydy mistään, pelkkää valhetta.
paikalle vaan jää, enää jaksa ja lopulta luovuttaa.

kuitenkin jokin toivenripe auttaa elämään.
kyllä vielä päivä tulee, kun taas jaloillaan.
luovuttaa voi, mutta ei koskaan kokonaan.

vuosisadan rakkaustarina, virtaa kyynelinä poskillani.
tukehduttaa haavoina sydämessäni. mielessäni kuva pojasta.
täynnä rakkautta, täynnä kipua.
en tahtoisi unohtaa, en kuulla sanoja
..se on ohi nyt

mielessäni sanat muistuttaa
kasvoillani kyyneleet
tuntuu ettei loppua tule koskaan

oltiin kaunista... oltiin rakkautta...
oltiin vihaa ja kaikkea mitä se sisältää...

mut sä oot kuite se lopulta jonka peli perii,
mähän en koskaan menettänyt mitään.
osan elämästäni vain, liian paljon kai?
palan sydämestäni ja sielustani.

sydän ja sielu voi olla kateissa, ruumis tyhjänä.
kyyneleet repii verta silmistäin, naama mustana.
kroppa pelkkää tyhjää, kaiken kadottaneena.
mitään ei jäljellä, mitään ei löydettävissäkään.

pala palalta voi hävitä, ehkä joskus vielä palat kerätä.