Olen hereillä ja tuntuu kuin olisin siltikin unessa.
Unessa, josta vain heräämällä
tajuaisin tilanteen oikean laidan.
Voi kun kaikki olisikin vain unta,
pelkkää pahaa painajaista.
Vaikka en tätä haluaisi myöntää,
tietäen totuutta silmään katsomalla,
olen menettänyt ystävän pienen nelijalkaisen,
niin suloisen ja pienen
minulle rakkaan lemmikin.
yksi pitkä viikko
joihin kuului iloa ja surua,
naurua ja kyyneliä
yhteisiä hetkiä
muistoja ja valokuvia.
Enkä vieläkään voi tätä uskoa todeksi.
Vaikka et ole enään luonani,
kuljet aina mukanani muistoissani
ja veit kyllä todella palan sydämestäni.
Enkä voi kun itkeä ikävääni,
katsella surullisena valokuviasi.
Sinun turkkiasi viimeisen kerran silittäessäni,
tunsin kehosi kylmyyden kättäni vasten
ja kuiskasin hiljaa viimeiset sanani itkuisesti.
Nyt olet päässyt vihreille laitumille juoksemaan,
iloisesti muiden kohtalotovereiden kanssa hyppimään.
Sinua täällä silti kovin kaivataan,
ehkä minä vielä joskus pääsen luokseni palaamaan.