Viimein sain silmät aukasta, se mitä meil onkaan on haurasta
En haluu luopuu siitä niin, kaikin voimin pidän siitä kii
Se erottaa mut laumasta, varjelen sitä mikä on haurasta
En haluu luopuu siitä niin, loppuun asti pidän siitä kii
Kai meistä kaikist välil tuntuu siltä ettei mikään tunnu miltään.
Kunnes surku ja parku, saa karjutki avaa silmät,
Ja odotan, odotan, peloissani odotan miten itseni kokoan jos kadotan sut kokonaan.