IRC-Galleria

Mun ei oikeestaan huvittais lähtee tänään stadiin. Oli kyllä tarkoitus, mut täällä maalla on iha mukavaa.

Olen loikannut kertaheitolla 90-luvulle - minulle tuli Internet kotiin!

Tätä saatiinkin jo odottaa ihan tarpeeksi kauan. Välillä meinasin jo menettää uskon, ja toistelin itselleni että elämä ilman Internetiä saattaisikin olla jopa elämisen arvoinen.

Kun Internet saapui, niin sitähän piti tietysti heti testata. Ja samassa hetkessä sinne uppouduttiin ihan niin kuin ennen vanhaan, kultaisella 90-luvulla. Tunne oli samaan aikaan mahtavan euforinen, mutta yhtäkkinen tiedon paljous tuntui myös tukahduttavalta.

En urennut nousta sijoiltani vielä silloin kun butti kuivahti, vaan vasta kun nälkä alkoi kurnia vatsassa. Tavalliseen tapaan ladoin kourallisen halkoja hellaan, vähän pilkettä, pala pahvia ja liekehtivä tulitikku perään. Uskollinen Högfors oli tällaisella setillä bootannut iloisesti tähänastisen kuusiviikkoisen suhteemme ajan.

Mutta nyt sain lisätä pilkettä, pahvia ja toisen tulitikun. Ja hetken kuluttua vielä hieman paperia, muutama lastu puukolla vuollen ja taas tulitikku. Sytykkeitä oli kulunut nolottavan paljon. Lopulta liekki herkesi iloisemmaksi, harppaili klapista toiseen ja lunasti tulipesän herruuden. Kuin mieltä osoittaakseen piisi vielä sinkosi muutaman ison lieskan ulos pesästään ja minä sain tuuletella savuja pihalle. Soppa lähti kuitenkin lämpenemään, ja ärhäkästi sitten lämpenikin: hyvä ettei pohjaan palanut.

Hellan henki oli ehkä ymmärtänyt väärin tämän uuden tekniikan marssin taloon. Kokenut asemansa uhatuksi, ja lähtenyt kysymään neuvoa kotitonttujen ja -henkien ammattiyhdistyksestä. Toivon että asiat saatiin siellä selviksi ja Högfors humisee jatkossa taas iloisesti. Internet ei tule uhkaamaan perinteisiä menetelmiä tässä huushollissa!