IRC-Galleria

uni ei ole päättynytkään,
onko tämä siis todellisuutta
enkö olekkaan pitkässä painajaisessa
joka aamu asian varmistaa saadut kukkaset

hautajaisten järjestelyjä, odotusta ja pelkoa. keli on luvattu kurjaksi, mutta ehkä se on hyvä. sain viimeiseksi tehdäväkseni uurnan kannon kappelista hautaan, taitaa tulla via dolorosa.

toivottavasti mahdollisimman moni Joonaksen kaveri pääsee toteamaan asian loppulisuuden.

iina löytyi päivällä kunnossa, onneksi. tänään on pakko tehdä asialle jotain. voi kun kaipasin joonasta eilen auttamaan iinan etsimisessä ja tukemassa. miksei saisi surra yhtä asiaa loppun ennenkuin paineet kaatuvat päälle.
hautausmaallakin pitäisi käydä katselemassa millainen hautakivi tilataan. on kivi vaihtoehtoja, tekstityyppejä jä -värejä, koristeita, jne. vaikeata niin vaikeata.

taivas itkee jäätyneitä kyyneliä, rakeita, ja myrskyää. voi kumpa minäkin voisin tyhjentää ajatukseni samalla tavoin ja lopuksi tyyntyä.

iina ei tullut kotiin. sovittiin että haetaan kaupungista, mutta hänen mieli muuttui ja ei ymmärtänyt meitä.

meillä on päät sekaisin: mitä olemme tehneet väärin?? pelko näivertää, ei kai siskolle tapahdu mitään. kiusaako hän meitä tietoisesti vai vahingossa. ymmärtääkö miltä meistä tuntuu...

en tiedä ymmärättekö nuoret mikä huoli painaa vanhempienne harteita, kun ei tiedä mitään.

Joonaksesta ei edes pystynyt päältä huomaamaan mistään ongelmista. Iinan mielestä kaverit saa tai jopa niiden pitää valehdella vanhemmille, arvatkaapas miltä tuntuu....

Miten sitten osaisimme auttaa ajoissa, miten osaisimme olla sopivasti tukena, turvana ja huolissamme. Miten voimme oppia elämään teidän kanssanne?? Kukahan sanoisi mitä meidän oikeasti pitää tehdä?

Pakko mennä sänkyyn, tosin taitaa jäädä nukkuminen väliin.

Joonas tulee mieleen, mutta ei tuo tulleessaan aina surullista oloa. Niin usein tulee mieleen Joonas hymyilevänä ja iloisena. Jollain tavalla odotan hänen vain kävelevän sisään. Ymmärränkö siis koko tilannetta ja tapahtunutta.
Tänään oli perinteinen pitkä perjantainen kävelyretki, jonka Joonaskin käveli monta kertaa.

Kaksi viikkoa hautajaisiin, jonne yritämme saada Joonaksen kavereita, mutta vaikeaa on arvioda kuinka paljon todella tulee. Hesasta, Porvoosta ja muualta...???
Muistotilaisuuteen yritetään saada jotain sellaista mistä Joonas piti; fiilistä, aitoa olemista ja toisten huomioimista sekä tietysti muistelemista.

(Ehkä siis näemme 21.4. klo 12 Porvoon hautausmaan kappeli.)

tänään oli hyvä päivä. erittäin miellyttävä keskustelu kokoontuminen. avointa keskustelua, mutta jotain jäi puuttumaan, mutta ehkä se selviää myöhemmin. pitää keskustella viellä parin henkilön kanssa.
eilen oli kamala ilta, mutta onneksi unien jälkeen kaikki näytti paremmalta.

joonaksen tavarat kotona omassa huoneessa, mutta missä joonas?
on tää aika vaikeaa.
onks kukaan nähnyt Joonaksen vanhojen päivä pukua, sen piti ottaa se pois jonkun luona.
vielläkään en päässyt työn alkuun, mutta ehdin viellä tänään.

koskelan kämppää ei ole, se on pyyhitty kartalta. Tyhjensimme, siivosimme ja hankasimme kaikki jäljet, merkit elämästä siellä. Tosin olen kuullut, ettei joonas viettänyt siellä kovin paljoa aikaa viime aikoina. Odotin, että löytäisimme jotain aikuismaisesti ymmärrettävää syytä, mutta mitään ei löytynyt. Mutta keskustelujen pohjalta tuli uusi ikävä epäillys, että viimeinen kirjekin on pelkkää teatteria, roolisuoritusta jota hän teki.
Kuka oikeasti tunsi hänet??? syvimmilltä sisimiltään.....

Voiko olla joku sellainen hekilö, jota en tiedä. Oliko koko viime vuosi teatteria, eri rooleja eri tilanteissa. Toivottavasti ei. Kuka huomasi joonaksen masennuksen hymyn takaa...

Katsoin eilen ohjelmaa Raid:in teosta. Tuli paha mieli. Ajattelin missä rooleissa joonas olisi ollut ja miten sitä olisi haastateltu. En halua enään nähdä suomalaista ohjelmaa, enään ikinä......

Sänkyyn mennessä tuli väläyksenä mieleen: en kai ole paraikaa toinen joonas, enkai vaan lohduta muita ja kerää sisälleni omaa pahaoloani, enkai ole ajautumassa jonnekin.....
Voi kumpa te kaikki osaisitte purkaa tuntonne jollekin, nopeasti paineita keräämättä.

Nyt olen ollut neljä päivää tekemättä mitään työtä, mutta tänään aloitan, vähäsen, edes jotain ja ilman mitään roolia.

PS kalliolaiset älkää pelätkö en unohda suomalaista teatteria, ehkä sen katsominen vain sattuu sieluuni.

nyt on kulunut kaksi vuorokautta viestin tulosta. elän, mutta kuinka täysipainoisesti. yritän lohduttaa kaikkia, haen eri kanavia, etsin yhteyttä joonaksen elämään. selvittelen asioita päässäni, mutta viellä tajua kaikkea. ihmisten kohtaamiset ovat vaikeita, mutta minun pitää ajatella kaikkia niitä jotka ovat jäljellä Hesassa, Porvoossa, Kerkkoossa tai muualla. pitää yrittää saada ajatukset pois joonaksesta, mutta se on vaikeaa.