IRC-Galleria

Mä sut kerran näin ja hetken kanssas olla sain.
Sun täytyi lähteä vaikka toivoin että jäät.
Myönnän,sua kaipaamaan jäin...

miks elämän pitää olla niin helvetin vaikeeta?
ei jaksais enää kokea paskaa,ja sitä tuskaa joka piirittää..
todellisia tunteita on vaikea näyttää,sitä niin yrittää esittää iloista ja näyttää kaikille että on hyvä olla,vaikka oikeasti on niin paha olla että tekis mieli vaan huutaa ja itkeä,pistää koko elämän vaan sirpaleiks...
paljon kovia on joutunut kokemaan,mut koskaan aikaisemmin ei oo elämä potkinu näin pahasti päähän.
toivon nyt vaan sydämmeni kyllyydestä että kaikki kääntyy parhain päin ja mä saan vihdoin rauhan!
ehkä mulla kuitenki on joku tärkeä syy jatkaa elämää,vaikka välillä tuntuu että tekis mieli antaa vaan periks.
mut kyllä mä tiedän että itsemurha ei oo ratkaisu mihinkään...
kyllä mä tästä selviän,kun on paljon ihmisiä jotka välittää ja kuuntelee..

tosin nyt on mutsi pistäny välit poikki,ja ystävät jättäny...onneks ne parhaimmat ja tärkeimmär sentään jäi,ei tätä muuten jaksais!! <rakas> <xD>

Kerro, miten ja missä me tapasimme ensimmäisen kerran?

sydän pettää meitä ja valehtelee.
se johdattelee meitä eteenpäin vaikka järki sanoo muuta.
mutta meillehän on jo kehdossa opetettu että järki on rikos rakkaudessa.
anna sydämesi viedä!
se antaa upeita kuohuja,ihanaa tunnetta,ja luulee korvaavansa kaiken tuskan ja vauriot,jotka näemme kun side putoaa silmiltämme.
ei se korvaa eikä se kannata.repisin sydämeni rinnasta jos voisin ettei tarvitsisi tuntea mitään.
siten säästyisin enemmältä tuskalta.

Itken.itkuni on hiljaista ja tyyntä,se on pitkään kestänyttä kipua,joka ei lähde pois sielustani.
itkuni jatkuu,mutta se ei näy.
kukaan ei pysty sitä näkemään.
kätken sen,ja kaikki näyttää olevan hyvin.
mutta minä itken,sieluni ja sydämeni itkevät,ne kuivuvat ja kovettuvat.
muodostan kuoren joka suojaa minua,mutta pian se vielä särkyy ja joudun taas itkemään loputtomia kyyneleitä.sinä rikot minut,särjet minut ja jonain päivänä minua ei voi enää korjata.

Älä mene vielä.
Sulla on vielä aikaa.
Mä pidän susta kiinni,sä selviydyt,ymmärrätkö?
Itke pois se suru,joka sun sisälläs harhailee,etsii ulospääsyä.
Mä olen täällä sua varten,yhdessä me löydetään tie parempaan maailmaan.
Sä et ole yksin!!

itsaria taas mietiskelen...

Ne luulee et kestän mitä vaan.
Ne ei ymmärrä,ei ollenkaan.
Ne ei osaa lopettaa.
Ne miettii,mut jatkaa taas.
Ja mua sattuu uudestaan.

Ei kukaan yritä ymmärtää,ei kukaan tahdo auttaa.Ei kukaan näe sitä tuskaa,ei edes kyyneliä jotka valuu hiljaa poskelle.Ei kukaan pysähdy,ne menee vain ohi.Eivät ne ajattele toista,eivät ne ymmärtäisi.Ei kukaan huomaa,pientä kuolemaa...

mä toivon että annat mulle anteeksi,se oli silkkaa väärinkäsitystä.
mä en anna enää ikinä kenenkään enkä minkään tulla meidän ystävyyden väliin.
mä toivon että mä olen sulle yhtä tärkeä kuin sä mulle.
ei ole ketään toista joka sinut korvaa.
mä toivon että pysyt vierelläni koko elämämme loppuun asti!

ystäviä isolla Y:llä on aivan liian vähän..

Joskus oli päivä kaunis mut miks toista semmosta nää mä en?
Päivät pimeät,synkät vietän Koivikossa.
Vain yksi pimeä huone.
Tunnen kuinka seinät huokuvat tuskaa.
Nekään ei varmaan kaunista päivää nää.
Osastollakin astiat huutaa:"Miks ei sitä jo tuu?",kun mä tupakalle kävelen.
Aulassa jotku jauhaa paskaa,kuulen väärin,siit kauniskin päivä pilalle menee.
Ehkä vielä joskus mäkin taas kauniin päivän nähdä saan.