Tänään tossa puolenpäivän aikoihin olin töis koneella gallerias tietty =)
katselin siinä sit Mikon kuvia ja itku vaan alkoi tulla,pikkuisen varmaan työkaverit mietti,et hä..toinen poraa ihan valtoimenaan..mut ei sille mitään voi kun itku tulee niin sit se tulee..ja muutama siellä kyllä tietää Mikon kuolemasta ja ymmärtää mun itku kohtaukset. Jo onkin ollut muutama päivä taukoa tuossa itkemisessäkin,mieletön ikävä ei lopu koskaan <3
välillä tuntuu ihan unelta,et kyllä se Mikko sieltä vielä takas tulee,mut eihän se tietty untakaan oo..oliskin.
Välillä oon kummatkin pojat suoraan sanottuna kironnut ja vetäisin turpaan jos näkisin ne jossain..kun sillain kuolivat ja jätti meille suuren surun :`(
no mut kai niiden tunteiden heittely on aikas tavallista tälläisen osuessa kohdalle.