Teppo elää urheilulle, koulukin jää ammattikoulun varaan, koska hän haluaa vain urheilla. Ammattikoulu valmistaa hänestä rakennusmiehen. Tyttöjä hän ei tapaile, ujo kun on. Enimmäkseen aika kuluu hiihtäen, juosten ja pitkistä mäkihypyistä haaveillen. Päivät menevät jotenkuten rakennuksilla mutta ainainen pöly ahdistaa ja vie ilon sekä työstä että urheilusta. Mutta Teppo ei lannistu, hän vaihtaa työnsä pieneen palkkaan ja pitkään vapaa-aikaan postinkantajana ja elämä täyttyy entistä enemmän urheilusta. Jossain leirillä hän tapaa kuitenkin kuin vahingossa tytön, johon rakastuu kuin vain rakastuu mies, joka löytää uuden ja ihmeellisen maailman ja valon, jota kohti kulkea. Teppo ja Tiina menevät naimisiin. Teppo jatkaa postinkantoa aamuyöstä puoleen päivään, urheilua päivästä illankoittoon. Syntyy Nenna ja Teppo on onnellinen luullen maailman olevan nyt täydellinen. Mutta Tiina ei ole onnellinen, hän haluaa enemmän, hän haluaa talon, miehen, joka on kotona, hän haluaa elämän. Tiina ottaa Nennan ja jättää Tepon, joka urheilee entistä enemmän, puhuu entistä vähemmän, hymyilee enää tuskin koskaan. Mutta Teppo ei lannistu. Hän tunnistaa Sirpassa toisen yksinäisen, kun Sirpa tansseissa sykkii silmistä valoa ja hellii Teppoa nauramalla paljon. Teppo rakastuu.
Sirpa asuu toisessa kaupungissa. Teppo ei sinne voi muuttaa, koska hänen työnsä, joka toinen viikonloppuinen Nenna ja velkainen kotinsa pitävät hänet omassa kaupungissaan. Teppo haluaisi Sirpan luokseen mutta Sirpa haluaa Teposta vain lapsenvahtia kolmelle lapselleen, kun Sirpa lähtee risteilylle tai tanssimaan tyttöjen kanssa tai muuten vaan jonnekin. Teppo vahtii, Teppo tekee ruokaa lapsille, Teppo odottaa, Teppo ahdistuu. Mutta hän rakastaa Sirpaa. Enemmän hän rakastaa kuitenkin Nennaa, joka valaisee Tepon viikonloppuisäelämää. Kun Tiina kuulee Sirpasta, hän haluaa Nennan huoltajuuden kokonaan itselleen. Teppo suostuu, koska hän ei halua riidellä, hän haluaa vain olla hyvä isä, hyvä mies, hyvä postinkantaja, hyvä ystävä. Ja hyvä urheilija.
Teppo alkaa olla urheilu-uransa kääntöpisteessä. Edessä häämöttää enää väistämätön alamäki. Mutta onhan hänellä Sirpa, jospa hän kuitenkin muuttaisi sinne toiseen kaupunkiin nyt kun hän ei kuitenkaan saa tavata Nennaa, koska Tiina ei halua. Hänhän voisi lähettää Nennalle valeanpunaisia pikkupaketteja, sillä Nenna rakastaa vaaleanpunaista. Kyllä Nenna sitten isona tulisi itse.
Mutta Sirpa sanoo, että hän on löytänyt toisen miehen, ei hän halua Tepon muuttavan enää. Teppo purkaa surunsa urheiluun, kantaa mieli maassa raskasta postilaukkuaan selkä vinossa aamupäivät ja urheilee kaiken vapaa-aikansa. Niin ei tarvitse ajatella. Hänen selkänsä kärsii, urheilu kärsii, työ kärsii. Teppo kärsii.
Yhtenä maanantaina Teppo ei tule töihin, hän ei vastaa puhelimeen, kukaan ei tiedä Teposta mitään. Parin päivän päästä veli menee Tepon luokse isännöitsijän kanssa. Teppo löytyy hirttäytyneenä. Hänellä on toisessa kädessä kuva Nennasta ja toisessa kädessä vaaleanpunainen kirje Nennalle.
Tepon haudalla on isänpäivänä vaaleanpunaisia ruusuja.