menneisyyden varjot seuraa mua kaikkial,
muistan kuinka sillo itkin siin lattial,
sanoin paiskattattiin maahan syljettiin naamaan,
en sillo tienny et synnyin pahaan maailmaan,
lapsuus oli kurja mut oli hyvii hetkiiki,
niinku se ku äidin kans puistos leikittii,
ei ollu murheit ei mitään sinä hetkenä,
sit tuli viina ja vei kaiken mennessään
olin lapsi mieles paljo kysymyksii,
mul ei vaa ollu enää ketää joka vastaa,
joka kaipaa, joka rakastaa,
sitä kesti monta vuotta sitten mä kasvoin
liian paljon otin viinaa alas kaadoin