Illalla kun valot sammuu ja makaat sängylläs käännät kylkee, yöpöydält nappaat kännykkäs.
Luet läpi vanhat viestit, jotka sul on simillä, mut jätät vieläkin vastaamatta omatunnon nimissä.
Viikonloppuna taas dokaat pullon giniä, ennen kun huomaatkaan, niin jotain uut jo virität. Se ei ole aitoa vaan korviketta, mut heräät kahden naisen kaa, sua ainoastaan onnitellaan
Auevaaran viittaa sun harteillesi sommitellaan, ku jauhat naisista muiden kylän sonnien kaa.
Puitte ketä saisitte ja ketä niist laittaisitte, mut sen yhden joka merkkaa, jätät aina mainitsemat. Se kulkee mukanas, estää sua löytämästä mitään uutta vakavaa ja siks sä ootkin köyhä jätkä.
Mikään ei tunnu miltään, ku levottomat yks, mut miks vitussa mä tarviin silti hermolomaa nyt, hä?
-- Kun sä putoot, niin sä putoot maahan asti, ja jos sä tiput korkeelta, se sattuu saatanasti.