Mä siinä sitte itkin äiteelle sitä ja sanoon,että sen pitää lopettaa. Äitee sanoi,että isä saa lopettaa sen. No,mä sitte soitin isälle ja itkin sinne puhelimeen. Isä sanoi,ettei se pysty sitä lopettamaan. Äitee käski soittamaan paapalle. No,sitte mamma ja paappa tuli meille ja paappa kävi lopettamas sen autotallissa. En tiedä miten,enkä halua tietää. Äitiki sitä suri siinä.
Mä soitin Tiiaalle kaks kertaa illan aikana. Kun sen kans puhui,niin pikkuusen helpotti. Kyllä Tiian oli kans suruissaan siitä hiiri paran kohtalosta. Kiitos,kun jaksoit lohduttaa ja piristää <3.
Äsken laitoin Apulaan ilmoituiksen,että halutaan ostaa kaksi luovutusikäistä tyttöhiirtä. Toivottavasti löytyy. Jos ei löydy,niin sitten pitää käydä Seinäjoelta Faunatteresta kattomas.
Pieni oli vasta 10 kk vanha ja oli koko pienen elämänsä sairas :(.
RIP <3. Pieni rakas hrökorva <3.