mut sturmiksista on vaa tullu osa mun elämää.
joku osa jota ilman on vaikee elää.
näihin kahteen vuoteen mahtuu paljo hyviä ja paljo huonoja hetkiä.
mut ilman kaikkia niitä, ei tää ois oollu mitään.
oon saanu paljo hyviä ystäviä, joita ilman oisin varmasti hukassa.
ihmiset on muuttunu paljo ajan varrella, niin varmaan minäkin.
mut koskaan en tuu unohtaa mitää täst ajasta.
nyt kaikki tuntuu ku se vaa loppuis,
mut ei se niin oo. meijän pitää vaa malttaa odottaa.
puol vuotta ja vähän päälle, tuntuu pitkältä ajalta,
mut me pärjätään kyllä se aika.
kiitos siis pojille ja teille kaikille ihmisille näistä vuosista.
oon teille paljon velkaa.
ps. teijagrau