ohh, kesä on taas tulossa.. kuten kuuluisa filosofisti Voltairè sanoi, kesä on ihmisen parasta aikaa. olen samaa mieltä, ehdottomasti. nyt kun koulu loppuu, ja on jälleen aikaa rajattomasti käytössä erilaisiin tehtäviin, kuten ihmissuhteiden hoitoon etc, etc, voi keskittyä huolettomasti elämään ja elää vain. rakastan kesää. ohh. *huoh*.
toivon, että koulu olisi jo loppunut. vuoteni lukiossa on ollut rankka, rankempi mitä odotin. jouduttuani opettajien silmätikuksi ja koko koulun yhteiseksi vihan aiheeksi, on elämäni ollut yhtä alamäkeä. syksyllä löysin elämäni poikarakkauden. hänen nimensä oli metteri, tämän tumman, kiinalaisehtavat silmät omaava hurmuri omasi espanjalaiset sukujuuret. hänen isänsä oli supliikki puhemies, aivan kuten poikansa. hänen avullaan selvisin läpi syksyn ja talven, vaikka syysmasennus olikin viedä meidät molemmat.
nooh, tarina jatkuu niin, että olemme pitäneet yhteyttä tähänkin päivään saakka. aivan, miksi kirjoitin hänestä? jotta tarina olisi pidempi. noniin, palataan taas kesään. ohh, kesä on kyllä niin ihana, linnut laulaa, mehiläiset hakevat mettä kukista nuorten hormoonit hyrräävät. itsekin, kun olin 15-kesäinen, oli viettini naisten suhteen melko, noh miten kuvailisin, menevä sopisi tähän ehkä hyvin. nyt vanhempana, lukiossa olevana aikuisena, en voi sännättä miten haluan, sillä se olisi hyvin pöyristyttävää.
koska olen jo liian vanha liikkumaan ulkona pelkästään pussikaljan (viinipullon minun tapauksessa), toivon, että te nykynuoret ja nykysuomen toivot tekisitte tämän minun puolesta. ja jos haluat muuten olla minun kanssa kesällä niin kirjoitathan päiväkirjaan!!!!