En enää pysty sulle kaikkea kertoa,
mutta voin silti edes vähän avautua,
tuntuu ku oisin menettäny puolet sydämmestä,
enkä haluu sua menettää edes tässä hetkessä.
Elämä opettaa elämä ottaa,
on se karu totuus mut siihe pitä tottuu,
multa meni pois paljon,
enkä haluis sua satuttaa,
mut jotenkin must tuntuu et tää juttu rupee menee päi prinkkalaa.
Tiesitkö sen kuinka paljon ihminen voi rakastaa,
yhtä ja ainutta ihmistä samaa aikaa,
mut sua haluun vielä muistuttaa, hei leidi
sut mä tuun aina muistamaan,
enkä haluis sua keneenkää muuhu vaihtaa.
Meil oli hetkii hyvii,
mut nyt tuntuu ku tää ois yht helvettii,
ei ain voi jaksaa,
mut pitäis aina välil toista muistuttaa et kuinka paljon sitä voi rakastaa,
eikä ain vaa tiuskii päi naamaa.
</3