Mä mietin loppu ajan minkä oon täällä Thaimaassa mä mietin tarkkaan et miten mä jatkan elämääni. Tänään jo teki mieli tehdä ittelleni jtn, mut en tehnyt koska mul on kahden ihmisen takia vielä toistaseks syytä elää täs mailmassa. 15.1.09 teen elämäni tärkeen päätöksen lähdenkö jonnekkin mistä kukaan ei löydä mua eikä tiedä mitään vai yritänkö kestää vielä. Välillä tuntuu siltä et eläminen täs mailmassa ei kannata varsinkin, jos sulla on liikaa asioita tulee päälle. Mä nyt haluun et olla rauhassa, koska mä en halua satuttaa henkilö jota rakastan täs mailmassa eniten. Mä tuun kyllä takas sit kun pystyn tulemaan teidän ihmisten luo takas. Mun pitää saada nyt mun pää selväks tästä kaikesta asiasta mitkä tulee mun päälle mm. perhe, sukulaiset, tärkeimmät henkilöt ja miten jatkan omaani elämääni. Asian tärkeys on nyt mun ja yhden henkilön jatko + Laura, Perhe asia, uus paikka ja niin paljon kaikkee nyt mun mielessäni. Mä myönän et oon ihan sekasin nytten kaikista asioista, mut mä en halua et yks henkilö kärsii täs tilanteesta. Kaikki nyt kertoo oman murheensa mulle mietin kaikki nyt samaan aikaan Laura tukee mua nyt sit kun tuun takas suomeen niin on yksin. Laura lähtee Jämsään ja mä jään yksin toden näköisesti. Kaikki ootte mulle tärkeitä ihmisii etkä tunnen Vantaalla, Helsingistä, Jämsästä ja enkä mä koskaa unohtais Rassee en milloinkaan. Jos mä päätän kadota niin kenelläkään ei oo mahdollisuutta nähdä mua, mä teen aina rankkoja päätöksii helpottaakseni muita ihmisii. Yks ihminen tulee mun mukaan mut en oo vielä päättänyt et kenet otan matkaan toden näkösesti jonkun tärkeimmistä.