Mä en jaksa enää elää, mä en jaksa, enää yhtään mitään. Aina kun pääsen jaloilleni niin joku vitun idiootti pudottaa mut taas, joka vitun kerta aina sama juttu. Mä en jaksa nousta enää jaloilleni en jaksa, en oikeesti jaksa. Mä jaksa tätä vitun pelleillyy tän mun elämäni kanssa. Ilman mua kaikilla olis helpompi olla täs mailmassa. Miks mä jatkoin elämääni, miks. Kertokaa joku mulle et minkä takia jatkoin elämääni. Mun on niin tuskallista jatkaa tätä elämääni ainut, joka ymmärtäis mua niin ei oo enää tukemassa mua. Jotkut ihmiset väittää et mulla on ihanaa, kaunista ja tälleen. Yks ihminen "sanoo et elän satulinnassa" ja mulla kaikki hyvin, ykskään ihminen ei tiedä miltä musta tuntuu mun oma perhe, mun jätkät mitä on ollut mennyt poikki, mussa on ollut aina se vika. MIEHET EI OSAA MUKA THEDÄ VIRHETÄ, VAIN NAISEI TEKEE VIRHEITÄ TÄS MAILMASSA. Näin mulle on kerrottu ja opetettu. Mä en tiedä enää et mitä mä teen edes täällä, jatkon tuskallaista elämääni vai en. Selviää ens vuonna mulle ja Mun tärkeelle ystävälleni, fiulle, Lauralle, Floralle, Merkulle Ja Suville. Sitä paitsi aina mussa on vika, aina mun syy on kaikki ihan sama onko kyseessä, oma perhe, kaveri porukka jopa mun jätkät mitä on ollut syyttä mua kun on mennyt poikki, Kuka ihminen jaksaa tätä tai kestää pitkään tällästä paskaa. Mä en kestä enää kauvaa, kukaan ei pysty mua estää paitsi kaks ihmistä, yks asuu Argenttiinassa ja Toinen Thaimaassa. Eikä mulla ole toistasks voimia nousta, enkä aijo nousta ehkä enää koskaan.