Mä en kaipaa; sun tuoksuu,
mä en haluu; sun viereen,
mä en usko; sun valheit,
mä en ikävöi; en paljoo.
Ajat on muuttuvii,
hajotin kukkaruukkusi,
sä väsytit mut uuvuksiin,
on pakko laittaa luukku kii
En anna kastua
mun poskien mä vastustan
sitä tunnetta hassua;
Mä en ******* sua.
Se ei toiminu kunnol,
mun olo on puhdas.
Mitä sul on omatunnol?
Mä tunsin sut
mut en tuntenut kunnol.
Sä muutuit muuks
ku se kuva joka mul on
sitä kuvaa mä ******* ennen
nyt se kuva on muisto, ei ennen.
Se oli ennen mun vaimost, lapsist ja vainoista
mut se meni sun mennessä.
Mä olin varma et niin tulee pysymään,
ku kiikusta hypätään et sit se on pysyvää,
ja yht' äkkiä nyt jos mult kysytään
ni tunteet on pois ja pois tulee pysymään.
Mä en oo katkera siit et se on ohi,
mä oon katkera siit et sä olit.
Sä veit mult aikaa sä vedit sen ohi,
ja aika on rahaa mä haluun ne rahat takas.
Mä oisin ennen vaik kuollu sun puolest
ja noussu vaik kuolleista
poistaa sun kipus
Mä oisin juossu vaik Afrikkaan asti
jos sä oisit kattonu mua *********sti.
Sun kasvoilla maski,
mä leikkaan sen kahti,
sen alla et hymyile niin valloittavasti.
En tarvii sua
varmistun siitä vaan enemmän
arpisuola ei pääse sisään
et sun on turha harmistua
mä ******** sua,
mut en ******* enää
mä en ******** ketään
koskaa enää et kiitti siitä!