IRC-Galleria

Haluun vielkin larpata ihan hulluna. Meen rääkkään mun japanilaisia kouluopoikia varmaan kohta kun GUGAA EI LARBBAA MUN GAA!!!111

Eniveis. Mulla on hyvä fiilis. Edelleen. Pitäs varmaan oikeasti ruveta laittamaan rasteja tuonne tunneseurantalomakkeeseen, että mulle voitaisiin joskus ilmoittaa, onko mulla sitä samperin kaksisuuntaista vai ei.
(on, mutta sitä pitäs ihan diagnosoidakin, eikä sitä oikein voi tehdä ilman kaavakkeita, joita siis täytetään about 1000.)

Mun niskat on hemokipeät, en osaa moshata kun tulee kahdesta päänheilautuksesta niskat kipeäksi. Jäykkää on kyl joo.

Mulla ei ole mitään asiaa.

Paulin nimmari alkaa kadota. :<<
Nooo! Oon niin oman kitaristini fani, että mun on PAKKO saada siltä uus nimmari! Onneks Leevin nimmari on vielä, voin päteä. "Mullonki Lävistetyn (meikatun) Hitlerin rumpalin nimmari ihihih!"
"... joo no niin no oon kyl sen bändin laulaja mut ihan sama."

Ja mä niin haluan vaihtaa sen bändin nimen. XD

Haluun niin larpata nyt o____________o

MÄ EN ITKENYT VAIKKA SATTUI
VÄHÄNKÖ OON YLPEE

VÄHÄNKÖ VITUTTAA NYT MUT EI SE MITÄÄN MÄ SELVIÄN TÄSTÄ!

MÄ SELVIÄN SITTENKIN! HAHAHA VITTU IHAN SAMA HAHHAH MÄ SELVIÄN!

//edit: yksin larppaaminen auttaa. Nyt ei ees vituta. :3
Tai no vituttaa, nimittäin se, että ei voi larpata mitään kovin aktiivista kun menkat tulee läpi. -_-
I so don't want to be a girl.

//edit 2: MISSÄ ON GOOGLEN KUVAHAKU? T_______T

Mä vähän niin kuin missasin mun ekat tunnit, kun piti selvitellä ja selvitellä ja selvitellä tätä pientä sekaista päätä, ja sitten menin Lafiin hoitamaan sydänsurujani halaamalla ihmisiä, ja sitten aloin vielä korjaamaan välejäni toiseen puolikkaaseeni. On se vaikeaa, mutta koulu jäi nyt kyllä toiseksi. Puen nyt ja meen äikäntunneille jee. -_-

Kenelle mä puhuisin, kun kaikkien sydämet on jossain muualla?

No joo no. Oon vissiin tänään aamulla elossa, vaikkei siltä tunnu. Mun silmät ei aukea, ne on niin turvoksissa että näytän kiinalaiselta = hyvin huono juttu, koska tästä nyt näkee kuka tahansa, että itkin ne eilen pois päästäni ja liimasin illalla pikaliimalla takaisin.

Tänään joku saakelin terapia. En halua. En jaksa. Jos mä joudun vielä ajattelemaan sitä aihetta kertaakaan, mä varmaan oikeasti vaan kuolen piupaupoks ja sitten on kaikilla kivaa.

Olen pysynyt nahoissani suuret 35 minuuttia, näin yöllä unta että olin Jurassic Parkissa, kiitos vaan kaikille musikaali-ihmisille, jotka keskustelivat kys. leffasta toissapäivänä.

Musta on äärimmäisen ironista, että tunnin päästä laulan lavalla Stronger without you:n. Niin ironista, että naurattaa. Vitut, suoraan sanoen.

"Won't be crying, so save your breathe 'cause I am stronger on my own."
Mä niin haluaisin olla vahvempi ilman sitä, minkä päälle rakensin mun elämäni ja onneni tässä puolen vuoden ajan.

Mä en jaksa elää. Mä en vaan enää jaksa.
Antakaa mulle anteeksi jos mua ei ole ensi viikolla. Mä en vaan halua elää, kun muhun sattuu näin paljon. Mä en halua elää ilman mun unelmiani, jotka kuolivat loputkin tänään.

Mä olen aina nauranut ihmisille, jotka tappavat itsensä, kun eroavat poika/tyttöystävistään. Nyt mua enää huvittaa sellainen.

Kiitos kaikille, jotka jättivät mut yksin.
Kiitos kaikille, jotka satuttivat.
Kiitos kaikille, joille mä yritin olla ystävä, mutta joita ei kiinnostanut paskaakaan.
Kiitos kaikille, jotka kävelivät ohi kun itkin.

Mulla ei ole mitään. Ei mitään.
Reea, sä olet ainoa ihminen, joka enää pitää muhun yhteyttä ja jonka kanssa voin puhua.
Kiitos.
Mutta sä et riitä, mä tarvitsen muitakin, varsinkin, koska sun kanssasi me ei vaan koskaan nähdä, ja silloin kun nähdään, ei ole aikaa.

Mä luulin kuukausi sitten, että mulla on ystäviä.

Mulla ei oikeasti ole ketään.
Mulla on yksi, jonka kanssa puhun peleistä.
Yksi, jota rakastan, ja jota en voi saada.

Siinä se.

Mä en jaksa enää. Tällä maailmalla ei ole mulle kuin kipua annettavana, enkä mä kiitos vaan halua sitä. Jos en saa itseäni huomenna ylös sängystä harkkoihin, sanokaa Lauralle, että mut voi ihan vapaasti potkia ulos. Mä en vaan välitä.