Musiikkikajareita odotellessa...
Oon juossut googlessa ja ärsyyntynyt pahasti. Kuinka helvetin vaikeaa voi olla ladata YKSI vaikka YHDEN PÄIVÄN trial johonkin photoshop-ohjelmaan? En välttämättä ottanut niitä seitsemääkymmentäyhdeksää kuvaa ihan vaan koneen kovalevyn täytteeksi. En osaa numeraaleja, mutten varmaan oo ainoa.
Angstittaa myös se, että oon nyt yrittänyt pitää yhteyttä ihmisiin, ja mut on kauniisti ignorattu suurimman osan aikaa (poikkeuksena Ninni, joka peräti käyttäytyi sosiaalisesti). Taidan pysyttäytyä Robertissa joka on äärimmäisen ärsyttävä kohdellessaan mua kuin pikkukakaraa tai virtuaalikuolatessaan.
(virtuaalikuolaus ja yleinen heterokuolaus on KUVOTTAVAA. >_>)
Kuuntelen jotain meksikolaista vammamusiikkia.
En oo taas jaksanut vaivautua etsimään levyjä, ryöstin tän tuolta pöydältä ja tää nyt ei ole niin hyvää. Panhuiluiskelmämusiikkia.
Tuntuu etten kelpaa kellekään ja että teen koko ajan kaiken väärin.
Masentaa ihan vitusti suoraan sanoen eikä kiinnosta yhtään yrittääkään enää. Oon saanut turpaani nyt JOPA NOLIFESSÄ sosiaalisesti, alkaa oikeasti olla homma siinä pisteessä että haistatan paskat kaikille jotka tulee sanomaan moi enkä enää koskaan sosialisoi. Olisi muuten huomattavasti helpompaa.
Oon vaan tosi väsynyt ja ahdistunut.
NAURAKAA VAAN EIHÄN MULLA HUONO OLO OLEKAAN