IRC-Galleria

Talven taas yksin mä vietin, talven pitkän ja yksinäisen
Huomasin että sua yhä mietin, että eroon susta päässyt mä en
Vaikka luotasi pois kerran jo lähdin silti yhä olet mun lähelläin
Kaukana oot, en tiedä ees missä, mutta aina olet mun vierelläin

Mä olin yksin, aina seurassasi
Tiesitkö, mitä merkitsit, mä sitä tiennyt en
Mutta nyt sua aattelen, mä tiedän sen

Muistan sen viimeisen kerran silloin kun tavattiin
Sanoit niin, tee mitä tahdot, kai sä tiesit mua paremmin
Nyt muistan taas kuinka pitkä ja kylmä ees talvi olla voikaan
Ehkei talvea tuu, ensi vuonna jos mä luonasi sen olla vain saan...

En milloinkaan sua saa uskomaan
Kohta mua ei kiinnosta
Enää lähteä kanssas hauskaa pitämään
Kun sä aina vaan jaksat kerrata omaa tarinaas
Monta kertaa se on jo kuultu ennestään

Onhan noita tarinoita joita aina kerrotaan
Mutta ei ne aina välttämättä jaksa kiinnostaa

Voitko sä lopettaa?
Mä en jaksa kuunnella
Sun typeriä tarinoitas
Joo, joo, joo, joo kuinka kova jätkä oot

En milloinkaan sua saa uskomaan
Kohta mua ei kiinnosta
Kuluttaa aikaa samaan vanhaan paskaan vaan
Etkö voi käsittää että toiset ne tahtoo elää
Tahtoo itse ne nähdä, ei kuulla tai ymmärtää

Mene, mene, mene pois
Mä en enää jaksa kuunnella
Sun vanhoja valheitas
Sä et enää usko itsekään
Niitä typeriä tarinoita

Jätkäni mun ei ymmärrä sitä että sydäntäni ahdistaa
Mä haluaisin lähteä täältä jonnekin paikkaan parempaan
Jotkut ihmiset vaan ajattelee itseään, erilaisia syrjitään
Ehkä jostain saattaisi löytyä parempaa elämää

Tää juttu ei toimi ollenkaan
Mä mietin sitä kun me ollaan kahestaan
Ehkä kannattais jo pian lopettaa
Tää juttu on vainoharhaa

Jätkä mä en tajuu miks sä hajotat mua
En aio sulle enää antautua
Jätkä sä et tajuu et mä rakastan sua
Mutta silti sä hajotat mua

Miksi sä oot niin mahdoton?
Mikä sulla oikein on?
En kohta pysty mitään tekemään
Älä hajota mua enempää

Vanhempan vasta tajuun, et nuorempan tehny monta mokaa, monta yhden illan pokaa, monta kertaa ollu liikaa dokaa.
Itteni melkeen pilalle saanut, ihme et viel oon tässä nyt, ku matkal kaatuvan monen tutun oon nähnyt.
Tulevaisuudessa kokemukset ne voi auttaa, mut silti et usein eniten oppii kantapään kautta.
Parempi sietää, et ois maltettava paremmin mieltä, silti väärin toimittuu tulee vaikka saattas paremmin tietää.
Monta kertaa, tullu kysyneeks iteltäni miks oikeestaan tein nin, mut kaikista tyrimisistä huolimatta pusken elämssä eteenpin.
Parempi menneisyyden kaa olla rauhas, ja valitettavasti sen edestään löytää minkä sattuu taaksensa jättää.

Frendei ei jätetä tai petetä, sääntö numero uno,
mut puhun nyt ystävist en tutuist tai kavereist you know?

Haluun mun ympärille vaan ihmisii joihin voi luottaa,
eikä kerta toisensa jälkee tuu pettymyksii tuottaa.
Vaan luottoystävii, keille ei tarvi kertaa,
et meijän jutuist ei puhuta, vittu tajuuksä??
Luotettavan porukan löytämine vaikeinta,
siks mul ei oo monta kenelle voi kertoo sen kaiken.
Uskollisuudel ei oo hintaa,
siks hakkaan "luottamus" sydämen kohdalle mun rintaan.
On siistii saada uusi frendei jos vaa pystyy,
liian usein on kuitenki virhe ystävystyy.
Maailma täyn kummallist sakkii, kääntää takkii,
hoitaa sut ongelmii ja sit jättää fakkii.
En anna rahan enkä jätkien tulla välii,
elän näiden sääntöjen mukaa, kävi miten kävi.
Vaan vaihtokauppaa, mun luottamust ei voi ostaa,
jos petät mut kerran, tiet ei tuu kohtaan enää koskaa!

"Sane!"
"hä, mitä?"
"kerro ny vitun nopeaa sitä saatanan juttua!"
"ootsä kuullu siitä yhestä tyypistä...."
"mä oon kuullu sen aivan vitun liian monta kertaa!"
"öö, ei mul oikee oo mitää uutta sille.."
"hetii!"
"joo, okei"

Sä haluut pitää mua sun hätävaranas
sä aina kaiken saat ku oot niin rikas
sä oot niin cool ja kaikki susta pitää niin
mut sä et voi rahalla pitää musta kiin

Kaikki on niin helvetin hyvin
kaikki on niin helvetin hienosti
kaikki on niin helvetin kaunista
kaikki on niin helvetin täydellistä

Ajat faijas autolla ja elät sen rahoilla
Sä oot niin ylpee käyttäydyt kun kakara
Sä kaikkii hyväkskäytät omal tavallas
Mä ihmettelen miten oot vajonnut noin alas.

Tiedän, joo mä tiedän, mutta miksi teit sen mulle?
Kun et katsonut silmiin eilenkään.
Kuinka, kerro kuinka edetään?
Turhaan kiinni pidetään, koska nään.

Voit salata ja kieltää sen.
Nyt enempää mä kysy en.

Ja vaikka juoksisit halki maan,
et pääse piiloon kuitenkaan.
Sä minne meetkin, se sua seuraa aina vaan.
Tehty, hyväksy, se tehty on.
Sinetöit sun kohtalon aikoinaan.
Eikä enää tarvii selittää.
Kun sen rajan ylittää, vaietaan.

Voiko olla niin,
voiko kaikki vaan hiljaa kadota?
Voiko niin,
voiko kosketus aikaan uupua?
Kuinka saa toisen tuntemaan kaiken alusta.
Katsomaan ilman lopun tuntua.