IRC-Galleria

ei kukaan voi väittää etten ois yrittänyt
tai etten ois kaikkea peliin pistänyt
mut nyt tajuun että yritin turhaan
siirtää elämäni siihen oikeeseen uraan
ku kukaan ei ees tajuu kuka mä oikeest oon
jos mä huudan apuu, niin ne miettii huutakoot
sitä oppii turvautumaan siihen itsesääliin
miettivät et oon hölmö toiseen potenssiin
niin on se sitten kai se tottakin
miksi helvetissä mä muuta väittäisin
koska kukaan ei kuitenkaan ota uskoakseen
en mäkään enää usko minuuteen
turhaa mä olen kenellekään uskollinen
koska musta kuitenkin tehdään syyllinen
paha ihminen, vaikken mitään ois tehny
ei vittu, minne mun elämä on menny

jos mä nytten kuolisin
ei kukaan kaipaamaan
jäisi ja varmaan ei
kukaan ees huomaiskaan

niin kellään ei oo mitään hajuu
et kuinka vitusti muhun nyt sattuu
ja ei se kyllä ketään kiinnostakaan
kunhan jaksaa vaan tuijottaa omaa napaa
tuntuu et muiden rakkaus on tosi halpaa
multa ne pyytää satakertaista hintaa
en mä omast mielest oo pyytänyt paljoo
en super kallist autoo tai loisto taloo
mut joo, elämäni mennyt ohitseni
vei mukana onneni, jätti kaipaukseni
surukseni, ei mua kiinnosta mikään
teen mitä teen, ei siinä ole mieltä
en jaksa kieltää enkä ees myöntää
en jaksais mistään välittää
tätä on vaikee selittää mut mitä väliä
ei teistäkään kukaan vittuukaan välitä

anna minulle minun syntini anteeksi,
anna minulle anteeksi.

Istu siihen vierelleni, paina itses mua vasten, käännä kasvosi tänne, jotta näen sun katseen.
En huomannu sua, vaikka olitkin siinä. Ei neulakaan näe, vaikka sillä on silmä.
Meni monta vuotta ennenkuin tajusin, kuinka minä rakastan sua.
Jos vain ikinä suinkaan, annat vielä mahdollisuuden, niin osoitan sulle,
kuinkateet kaikesta kokonaista minulle. Tartu mua kädestä, en osaa päästää irti.
Rauhoita minut, pidä musta tiukast kiinni. sä oot niin lämmin.
Pelkät silmät aurinkoa. Tämä koti on liian kallis tuhottavaksi, liian
kaunis tarina rikottavaksi.
Tarvitsen sua, ku anteeksanto ymmärrystä.Tarvitsen sua, ku eläminen hengitystä.
Jos vain voisin jäädä, mä jäisin.Jos vain voisin jäädä, mä kärsin
Ei edes enkeli lennä katkenneilla siivillä, ei lennä.

Älä sano noin, en tahdo enää kuulla, jos et voi jäädä niin anna niin ees
luulla. En kestä edes pientä hetkee yksinäisyyttä, on kaikkialla aivan
liikaa syyllisyyttä, kyynisyyttä.Turha edes ettii syyttömyyttä, maailma
on liian kylmä ilman hellyyttä. Olen heikko ilman sua, olen turha ilman
sua. olen kaiken loppupiste, itsemurha ilman sua. Mä yksin muutamia
sääntöjä laadin, et jos en voi saada sua, niin mä vaadin et, tuhotkaa
kaikki kylät, talot, kaupungit, ja valot. Kaikki metsät, järvet, meret, lammet, vedet ja padot. Estäkää aurinkoo nousemasta, tähtii näkymästä. Tehkää hautajainen, joka ikisestä häästä. Kaikki hyvät ajatukset, ota ja kiroa. Sillä ilman sua, ei mikään tuota mulle iloa.

Jos vain voisin jäädä, mä jäisin. Jos vain voisin jäädä, mä kärsin
Ei edes enkeli lennä katkenneilla siivillä, ei lennä

No enkai usko että minua sä uskoisit
tiedänhän että kyllä sinä yritit ja tiedän että sanon ihan aina huomenna
vaikka huomista ei koskaan saavuta
antaisin mitä vaan jos pääsisi lähtemään pois täältä, koko tämän planeetan päältä
mutta jokin ihme pitää minut hengissä kai se on uskottava ettei oo pakotietä
ja mä todella yritin olla sulle se oikea
tiesin etten siltä tieltä saa poiketa, mut minuuteni oli kanssani erimieltä
ei se multa kysynyt mielipidettä
no tässä mä oon taas ihan yksinään, no kai se on ihan ymmärrettävää
koska en ees pidä minuutta, millään ymmärrä e vain tulee, täysin kysymättä

tuntuminen on itsestään kii sanottiin, ja mä hölmö siihen vielä uskoinkin
kunnes tajusin ettei tähän oo lääkettä
se on aina osa mun elämää, kai se on vain opittava hyväksymään
ettei muuta tuu tapahtuun tässä elämässä
ei huomen, ei tänään, ei ikinä
näinä päivinä sun pitäis olla tässä vieressä
mä en jaksais aina olla yksin
kanssa pääni sisällä olevien erimielisyyksien
ikävyyksien, näiden typeryyksien kuljen tätä tietä pettymyksien mietin,
että saanko sua enää koskaan takaisin
siitä antaisin vaikka ihan koko galaksin
jos mä vaan voisin, no alkaa hämärtää tuskin vaan ilta tätä fiilistä hävittää

ehkä voisit vielä kerran mua ymmärtää
kyllä minäkin osaan välittää
pienen hetken jälkeen musta aina umpeutuu
sinne sisälle jääneet paleltuu.

Sä oot nyt varmaan ihan vitun ylpee itsestäsi
Luulet ettei maailmaa ois ilman itseäsi
Jos ei sydäntäsi olis niin ei olis talvee
Se on niin kylmä, että jäädyttää kaiken
Älä saatana itke mulle sun köyhää elämääsi
Saat syyttää siitä ihan omaa päätäsi
Sullon satoi frendei jotka ei välitä susta vittuukaan
Luuletsä et ne välittää susta, haloo
Herää jo vittu päivänvaloon
Ei aitoo elämää voi kukaan taikoo
Sä saatana väitit et sä välitit musta
Kun sydämii jaettiin taisit myöhästyä jonosta
Särkyneiden sydänten mc edelleen, edelleen
Olen itse just vittu sitä mitä oon
Ehkä kusipää, mut silti aitoo.

Ihan turha tulla yhtään mitään selittämään
Ihan turha itkee sun paskaa elämää
Ihan turha väittää, et sä välität
Koska sä et todellakaan, osaa välittää

Eihän siinä mitään kun tykkäät tyhjyydestäsi
Tyhjä musta aukko tilalla sydämesi
Joten ihan turha selittää mistään
Kuinka multa jotain puuttuu
Koska sussa rakkaus haihtuu
Ja sä vittu oot nyt niin vitun onnellinen
Tyytyväinen, et oot sydämetön nainen
Onhan se hienoo, nyt voit hankkii uusii naisii
Vittu miljoona, ja niillä sitten leikkii
Kai sä tajuut et sun elämäs on feikkii
Sä oot täydellisen tunteettomuuden peili
Sun sydämesi tilalla on omakuvasi
Omapa on elämäsi
Ja mä idiootti opin rakastamaan sinua
Vaikka sä et ees tienny mitä se tarkoittaa
No kai mun on pakko tyhmyydestä palkka maksaa
Onhan sul kaikki, sulla on rahaa...

olen huutanut nimeäsi liikaa, en enää jaksa
olen itkenyt silmilläsi liikaa, et enää jaksa
tiedän, olen vaikea kuin maanantaiaamu, niin väsyneenä
tiedän, en silti ikinä en koskaan mä halua elää

ilman sua, en voi olla
ilman sua, en voi elää
ilman sua, en osaa hengittää

olen ajatellut sinua liikaa ja vielä jatkan
olen rakastanut sinua paljon ja vielä jatkan
tiedän, olen vaikea kuin ensilumi, kesärengas autolle
tiedän, en silti ikinä en koskaan mä halua elää

sä et usko kuinka mulla on paha olla
ikävä voittaa elämäni sata-nolla
ja mä uskoin meihin niin helvetin paljon
nyt sitten taas menneisyyteen takas vajoon
mä hajoon, en millään osaa susta luopua
enkä halua, en halua tehdä meistä loppua
kun ajattelin koko elämäni rakastaa sinua
en ketään muuta, vain sua kulta

mul on ikävä sua </3

Nyt tuulee ja mä istun tässä
mul on kylmä, taas pyörii muistot päässä, tässä elämässä on paljon tapahtunut
olen pettänyt, olen petetyksi tullut, olen aikojen saatossa kasvanut
vaikka välil taas lapsellisuus valtaa minut
mut tällanen mä oon, en mä muutu enkä haluu, tällanen on musta tullu
Jos tsiika taivalle on kuu voittanu auringon, no aurinko taas aamulla korjaa vahingon
Tai niin toivon, toivon, ja paljo uskon
että elämäni voittaa aamuruskon
Nyt en puhu kuvainnollisesti ku raamattu, on muistot mulla tyhjät niit paljon kelailtu
ja taas kylmä tuuli tarttuu hiuksiini ja taas vajoan ajatuksiini

Tiedän että tää on vaan unelmaa, mutta tällä kertaa en murhaa huomista
eikä aseita tähän biisiin tarvita, eikä aseita kaipaa meidän maailma

Ei onni ole sitä että osaa nauraa, ei onni ole sitä että surun hautaa
vaan onnen pitäisi tuntuu sisällä, silloin olisi ilopainotteinen elämä
en tarkoita et pitäis nauraa 24h, ois tapa ilon, lähtemättä pakoon.
pitää oppii katsoon myös tulevaisuutta ja vaihtaa turhat ajatukset uuteen

nyt tuli pimee ja vieläkin istun täällä
kelailen et mitä haluan tältä elämältä
paljon polkui, valitsenko oikeen
mitä käy jos siltä polulta poikkeen, en enää välitä pelätä
mitä elämä pitää sisällään, se on edessä
tai vana veressä, se tulee perässä
ei oo järkeä, ettei pelkkä ilo aina mieltä lämmitä

Sitä monta kertaa miettii et, kuinka helvetis voi olla niin tyhmä
Täydellinen idiootti, mikä tekee samat virheet, koko ajan
Pahint on et ku ei oo palautusoikeutta

Sä selitit kaikkee ja muuta tarkoitit
Sä rehellisyyden mun luota karkoitit
Näin unohdin, minä olen syyllinen
Tyypillinen köyhä, ja vittu syntinen
Toivottavasti nyt vihdoin olet onnellinen
Kun sait mut huutaan perääsi rukoillen
Ja itkien, kanssa syyllisyyden tuntojen
En ees nähnyt mitään läpi tunteiden
Nyt mä vaan vihdoin tajuan sen
Kohtasin kanssasi naurettavuuden
Sä sait mut polvilleni, narriksesi
Ja nautit siitä kaikkine tuntoinesi
Miks sä teit niin, en ees haluu tietää
En haluu sulle enää näyttää et pelkään
Mä tajuun jos joku ei toista halua
Mut ei siit toisesta tarvii tehdä leikkikalua

On turhaa hakeutua turvaan
Kun kaikki siellä kuitenkin aina murjottaa
Ja on turhaa pukeutua kurjaan
Satuttaa voi mut ei koskaan unohtaa
Sä aina selitit et ku mä en ymmärrä
On vaikeeta kun et ees antanut yrittää
Eikö riittänyt ku veit multa ylpeyden
Ja itsetunnon, jätit mulle pelkän syyllisyyden
Keskellä tekosyiden, tiesit kyllä sen
Et oisin tuonut sulle kuun tähtineen
No kai sulla nyt sitten on hyvä olla
Enkä tiedä enää unelmistani mitään
Jokainen sanasi on puukosta selkään
Oisit vaan sanonut ettet haluu olla kanssani
Turhaa sä leikit rakkaudellani

En jaksa enää ymmärtää
Kun et sinäkään edes yrittänyt yrittää
En välittää
Kun et sinäkään edes yrittänyt välittää
En välittää, etkä välittää, et mitään et yhtään mitään

Se sama helvetti mist aina jauhetaan
Täytyy elää koko ajan uudestaan, ja uudestaan
Ja se sama elämä mistä kans puhutaan
Täytyy elää ilman et edes tietää miks elää
Sehän siin elämässä on parasta, kai
Hetki on pakko unohtaa, mutta kun hetkee ei voi unohtaa.

Mä pistin oven kii, menin omaan huoneeseen.
Olohuoneen pöydällä huomasin kirjeen,
siin luki: Sori en jaksa enää yrittää,
toivo, rakkaus, yritä ny ees ymmärtää.

Kuinka voisin ymmärtää,
sä jätit mut yksinään,
hoin yksinään neljän seinän sisällä.
Sitten ikävä tuli mun viereen istumaan, sano mikäs tässä kahdestaan ollessa.
Sanoin et voi Luoja, auta.
Ei Luoja auta, se on ikuisella lomalla, se sano ja lähti pois huoneesta.
Huusin perään: Kiitos herätit mut kuolleista.

Sen lauseen jälkeen yritin käydä nukkumaan,
ja toivoin etten herää enää tähän maailmaan.
Vaan paikkaan paljon parempaan kauniimpaan maailmaan, jossa rakkauskin sallitaan.
Miksi aina kaikki jutut on oikeestaan unelmaa,
kun arki kuitenkin jää aina kuolemaan.
Herättyäni huomaan olevani täällä edelleen, taas huomaan eläväni eilisen.

Rakastan sua, noita sanoja, olen jaksanut hokea, tunteja, näkemättä sinua,
sä et usko kuinka mulla on ikävä, eikä tämä tunne taida vielä hävitä,
pitkään aikaan, tuskin ikinä koskaan, kaikki kyyneleet ovat jo eksyneet tuskaan,
eikä tämäkään biisi tuo mulle lohtua, mikään ei ole mitään ilman sinua, kulta,
muistatko ku mä pyysin et nukkuisit kanssani, edes puoli tuntii, olisit vierelläni,
sitten kun herättiin, huomasin et olit lähelläni, löysin sen, kadotetun elämäni,
kuinka kaunis oletkaan, sanoin silloin sulle, saat merkityksen tuon lauseen joka tavulle,
eikä kaikki kaunis saa, tai voi aina kadota, kai sä tiedät et mä rakastan sinua.

Rakastan sua, kai sä tiedät kultaseni, että unelmilla aina täytyy olla kasvot,
Rakastan sua,eikä ikävä seurassasi enää jaksa taistella oikeuksistaan,
Rakastan sua, enkä mahda sille minkään enkä sinuutta olla halua, pelottaa vaan, että unohdus satuttaa, mutta muistot ne murhaa,

Rakastan sua, ja mä mietin että mikä meni vikaan,sitten tajuan että minä kukas muukaan,
aiheutin sulle taas paljon surua,ilman tarkoitusta, ilman mitään aikomusta,
niin kutsutusta, elämäst ei oo mitään jäljellä,sä veit sen kokonaan täysin tietämättä,
mä haluun sut vierelleni viettää ikuisuuden, ja ikuisuuden jälkeen vielä toisen samanlaisen,
muistatsä ku me silloin tavattiin, me naurettiin, ja uusi ajanlasku keksittiin,
mä haluan palata siihen hetkeen takaisin, et voisin tehdä kaiken tyhmyyden toisin,
tottakai tekisin toisin jos vaan voisin, tän suhteen eteen silloin kyllä urakoisin,
mietin että ajattelet sä koskaan minuu, tän biisin joka sana on rakkaudesta sinuun.

Katso mua nyt, mä oon tässä
Näetkö sydämeni, se on räjähtämässä
En ois halunnu et tässä käy näin, päin
En ois halunnu et tähän mä jäin, näin
En mä, tiedä een, en mä siedä een, et jotakin kaunista kun on niin joku voi viedä sen,
Jonnekin tavoitettamattomiin.
Sattuu niin, voittavat kortit silti tuli pelattuu niin.
Et oo lähös, et lähtis kulta rakas, jos rakastaisit vielä sitä saisit multa takas.
Älä katso mua noin, mä oon pahoillani, en tarkoituksel loukkaa sua tyhmil tavoillani.
Ja ku aloillani en voi olla jos on viinaa, silloin sanat siirtyy nyrkkiin nopeest ku viimaa.
Antaisit vielä mahdollisuuden, älä päästä irti, mä tiedän et sä rakastat silti.

Tyhjää seinää tuijotan.
Antaa kaiken kadota,
en jaksa enää pitää kiinni.

Kato nyt, en oo koskenu viinaan koko päivänä, aion pysyy loppuelämäni täysin selvänä.
Uskoisit nyt, mä vannon ja lupaan, olen enemmän tosissani kuin kukaan.
Se en ollu minä joka eilen löi sua, vaan viina joka pakotti niin tekee mua.
Mä en ikinä löis sua, kultapieni, kun on pimeää olet valaissut tieni.
No joo joo, tiedän kyllä et ei mahoihi mahu mitää kun ne on kylläset.
Mut jos vielä kerran vielä kerran ees, vielä kerran ees,
antaisit mahdollisuuden vielä yhden kerran ees.
Kiitos kulta, et tuu katuu päätöstäsi, olen satujesi prinsessa loppuelämäsi.
Tulet näkemään, et olen vihdoinkin arvoisesi kun muut on koko litran mä olen vain desin.