IRC-Galleria

"Rakastamme elämää, ei siksi että olemme tottuneet elämään vaan koska olemme tottuneet rakastamaan."

K:Miehet kerskailevat usein, että juuri tällä hetkellä jossain on naisia, jotka odottavat heidän soittoaan. Keitä ovat nämä naiset?

V: Naiset, jotka vastaavat 0700 numeroihin.

KUINKA TEHDÄ VAIKUTUS
NAISEEN:

kehu häntä.
halaa häntä.
suutele häntä.
pidä häntä hyvänä.
rakasta häntä.
silitä häntä.
kiusoittele häntä.
tee hänen olonsa
mukavaksi.
suojele häntä.
pidä hänestä kiinni.
tuhlaa häneen rahaa.
vie hänet ulos syömään.
kuuntele häntä.
välitä hänestä.
seiso hänen rinnalla.
tue häntä.
mene hänen vuokseen
maailman
ääriin.

KUINKA TEHDÄ VAIKUTUS
MIEHEEN:
ole alasti.
tuo olutta

Millainen on uusi Turbo Skoda? Siinä on polkimet myös takapenkillä

Toyota Celica 2.0 GTI

!!

Kopioikaa!

Jopas jopas

Saattaa olla mielenvikainen tyyppi ja vielä rumakin.

Tämä on varoitus hämäräperäisestä pervosta jolla saattaa olla epäilyttäviä taka-ajatuksia!
Kopioi tämä varoitukseksi omaan päiväkirjaasi!


http://irc-galleria.net/archive.php?album_id=1984883

Poistakaa kaikki hänen lähettämät kommentit, ja ilmoittakaa ylläpidolle niistä
koska tuo on kyllä niin perverssin olonen!

Lisätään kaikki tämä omaan blogiinsa nii toivottovasti toi tyyppi katoaa galleriasta!!

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

KAURIS

Kauriita ei kukaan vihaa, sillä he tekevät töitä koko ajan yksinään pommisuojassa kaukana häiriöstä. Ainoastaan heidän puolisonsa ovat jatkuvasti katkeria ja vihaisia. Kauris ei edes huomaa. Hän ei yleensä huomaa edes sitä, että puoli kotia, lapset ja puoliso ovat lähteneet, ennen kuin on aika maksaa yhteisiä laskuja. Silloin kauris kyllä huomaa.

MOTTO: "Lasketaanpas tarkalleen se 10%:n tippi"
TYÖPAIKKA: oma perustama firma
AUTO: Jaguar, tarpeeksi tyylikäs, mutta ei liian kallis



http://personal.inet.fi/koti/jarmo.sutinen/horosk.htm

Liijan paljo hyvvee on ihanoo.
Anna kaekkes, vua elä anna periks.
Kompastelu voep estee kuatumisen.
Joka ihteensä luottaa, se kykysä tuploo.
Elämän tarkotus on murheen karkotus.
Naara itelles ennenkun muut kerkijää.
Ikkee tulloo, vuan vanahaks ei tarvihe tulla.
Huominen on monasti viikon kiireisin päevä.
Jos mieles tyhjenöö, elä unneuta katkasta iäntä.
Lukemalla ei uimaan opi, vetteen se on mäntävä.
Ne tekköö, jotka ossoo - jotka ei ossoo, ne arvostelloo.
Murheen kantaa yksinnii, vuan illoon pittää olla kaks.
Misteepä sen tietää mihinkä pystyy ennenkun kokkeiloo.
Turha hättäely ja voohoilu on mielkuvituksen viärinkäyttöö.
Koppoo kiinni tästä päevästä - huomisessa on omat kahvansa.
Et ossoo naatiskella jootilaisuuvesta, jos sinulla ei ou paljo töetä.
Monasti voettajat on hävinneitä, jotka piätti koettoo kerran vielä.
Rahalla et voe ostoo ystäviä, mutta suatpahan tasokkaeta vihollisia.
Leoka pystyyn kun tulloo kova paekka - pyssyypähän aenae suu kiinni.
Kaks syytä olla tekemättä mittään: Out yrittännä ennenkii. Et ou ennenkään yrittännä sitä.