IRC-Galleria

;)

Eilen käytiin katsomassa pentua. Ovella vastassa oli kaksi aikuista ja 6 pentukoiraa, emä osoitti olevansa koira paikallaan, hyväksi haukkui meidät mutta kuitenkin oli sitten ihan kaveria kun kunnolla sisään päästiin. Emä oli sporttinen rungoltaan, mutta kuitenkin semmoinen jämäkkä, massava. Aikalailla saksanpaimenkoiran oloinen, mutta kaljumpi, ja naamastaan aivan erinäköinen, ihan selkeä bokserin naama, vaikka kuono ei lytyssä ollutkaan. Isä oli melkoisesti Tamlinin oloinen. Ehkä jopa suurempi, vaikea sanoa kun ei Tamlinia enää kunnolla muista :( ainakin se oli massavampi. Liikkui hyvin eikä kuulemma ole koskaan ontunut tai oireillut lonkkiaan tai mitään muutakaan. Isä vetäytyi sohvalle pentusten ulottumattomiin ja viihtyi siellä liki koko vierailumme ajan.

Ja ne pennut! Reippaita ja suurikokoisia kavereita, kukaan ei ollut arka, kaikki viipottivat pitkin poikin, kiipeilivät syliin, nakertelivat sorimia ja lahkeita. Aika paljon vaihteli värit ja karva, oli ihan nakukarvaisia sileitä, pikkuisen karvaisempia, ja meidän pentu oli selkeästi pörröisin. Ihan kuin pieni briardi, mutta vaan tiikerijuovainen :D Painoivat jo syntyessään enemmän kuin siskon briardpentueiden pennut, ja tassut oli kaikilla ihan jäätävät, että aika kookkaita koiria tulee.

Päivemmällä kävin jo ostamassa penturuokaa ja pentupannan <3

Ihan sattumalta löysin kulta-aarteen! Mun edesmenneen suuren rakkauteni, eli tietenkin koirani, täysveli on vanhoillapäivillään pukannut paksuksi hehkeän paimenkoiramix-nartun, ja tuloksena pentuja! JA MEILLE MUUTTAA YKSI!! En malta odottaa että pääsen moikkaamaan Tamlinin velipoikaa, onnekasta morsiota sekä tietenkin pikkuisia... Kamera mukaan ilman muuta, paaaaaljon kuvia tiedossa.

Niin joo, alan olla ok, ja pääsen huomen kotiin ;) se ei oo ees iso uutinen mulle, joka oon ihan onnessani tuosta ylemmästä...

nimittäin tää synnytysvuodeosasto. Täällä ollaan taas, huikean kuumeen takia menin äitiyspolille, eivätkä enää päästäneet pois. Ilmeisesti tulehdus munuaisaltaassa. Antibioottia suoneen ja tulehdusarvojen laskun odottelua.

Ei tää ihan 5 tähden hotellista mene, mut lomasta käy kuitenkin, ainakin silloin kun kuumetta alentavat vaikuttaa eikä koe kiehuttavansa aivojaan. Ruoka kannetaan sängynviereen ja huolehdin vain yhdestä lapsesta. Helppo homma.

Mikolla onneksi on sopivasti torstaihin asti lomaa, luulisi että siihen mennessä alkaa antibiootti purra.

89.4 :)

Niin ja paino 90,7 kg ja omat farkut mahtuu jalkaan :D

jep. Miten sitä on voinu jo kaks kakrua kasvattaa ilman??

Synnärille lähdettäessä 10.3. painoin tolkuttomat 108 kg. Tänään 18.3. 94,2 kg. Saa nähä paljonko putoaa tämmöistä vauhtia, toissapäivänä painoin vielä 96,5 kg. Mutta siis, en valita, alku on hyvä ja kaikki mikä tälleen itsekseen tippuu ei voi olla vauvalta pois, kun syönyt olen kuin Sipsi imetysaikana.

Tämän tytön synttärit ei olleet ollenkaan niin kammottavat kuin edellisen tyttären, mutta ihan ilman kommelluksia ei päästy. Sektio sujui suunnitelmien mukaan, mutta minusta tuntui kokoajan siltä että hommat tuntuu vähän liikaa. No, jahka vauva oli syntynyt, ja aloitettiin paikkaaminen, ei puudutus sitten enää toiminut kunnolla. Lopulta joutuivat minut nukuttamaan kokonaan. Onneksi siitä kuitenkin selvittiin kunnialla, ja heräsin heräämössä kohtuu ok kunnossa.

Tänään olen sitten jo päässyt vuodelevosta, ja ontunut suihkuun jne. Olo alkaa olla yllättävän inhimillinen. Tytär on pieni ja sievä, ja tässähän sitä on ihmetelty koko perheenkin voimin.

Olipa taas rikkonainen yö. Onneksi nyt saa päivällä lepäillä, kun mummo on täällä. Yksi päivä ja yö vielä.