IRC-Galleria

Alakerran vanhapiika joka päivä maahan polvistuu
pennies from heaven se rukoilee
Kuulakärkikynällään se pidemmäksi piirtää kämmeneen
elämänviivan liian lyhyen
Mä ikkunoita putsailen
Mä ikkunoita putsailen

Runoilija vihdoinkin on saanut vuokrakämpän itselleen
aamuvirtsa sen tuoksuu musteelle
Se krapulassa ovi auki wc-pöntöllä istuu ja kiroilee
ja tiuskii syntyvälle kirjalleen
Mä ikkunoita putsailen
Mä ikkunoita putsailen

(kerto)
506 ikkunaa
tässä talossa on kaikkiaan
Niitä puhtaaksi kai milloinkaan en saa
506 ikkunaa
kun ruudun viimeisen valmiiksi saan
Niin alusta täytyy mun taas aloittaa

Yläkerran leskirouva joka kerta osaa minut yllättää
se pukeutuu vain käsiinsä
On kampaajalla insinöörin hiuksia päiväkirjan välissä
se lattialta niitä kähveltää
Mä ikkunoita putsailen
Mä ikkunoita putsailen

Mä joka päivä taivasalla ikkunoita työkseni puhdistan
ja keinun maan ja taivaan välissä
Kun puluparvi paskantaa niin jonkunhan se täytyy jäljet pyyhkiä
kas sellaista on elämä
Mä ikkunoita putsailen
Mä ikkunoita putsailen

rakas o oksennustaudissa ja kuumeessa:( toivottavasti ei muhun sitä tartuta ku koeviikko tulossa ja kaikkee...

yeah torstaina alkaa teho-osasto..

huomenna ettiä tänne jotn, järkevää tai vähemmän:)

palattu taas arkeen ja seinäjoelle..

Kuinka monta vuotta virrat juoksikaan
ja kuinka paljon sadekausia saapuikaan
kuinka monta kertaa ohi kuljitkaan
ja kuinka paljon valovuosia kuluikaan

Kunnes minä ostin tavallisen taivaan
avaimet maailman
jossa sydämet on paikoillaan

Sieltä minä ostin tavallisen taivaan
kotitekoisen tunnelman
sen onnellisen tarinan

Miten paljon minä lauseita lainailin
ja miten monta totuutta vain hautasin
miten paljon tulivuorilla seikkailin
ja miten turhaan karttapallolla matkustin

Kun käynyt on tien myrskyisen
ja tietää kaipuun kurjuuden
niin kaiken kauniin vierelleen
voi jälleen löytää matkalleen

Ei päivät yöt sua milloinkaan
onneksi vieneet kuitenkaan
soi meidän laulu kuiskaten
kylmillä mailla kertoen

Soi meidän laulu sinulle taas uudestaan
niin kauniit muistot mieleen tuo se soidessaan
ei taivaat maat voi eroon viedä milloinkaan
jää meidän laulu tuuliin ainiaan

Kun uneen saan sua saatella
tai uuteen aamuun astella
soi meidän laulu mielessäin
ja siksi luokses viimein jäin

Teetkö vielä kaikkesi mun tähden?
Saanhan olla hullu niin kuin ennen?
Etsitkö mut uudelleen, jos lähden?
Saanksmä sulta lainaa, jos mä tarvitsen? (oo-oo)

Luotatko kuin kiveen rakkauteeni?
Katsotko poispäin, jos mä pyydän?
Ei tää lopu mun virheeseeni
Maailmani oot, kai sä ymmärrät sen (woo-oo)

CHORUS:
Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta
Paa Saturnuksen renkaat sormeeni mun
Mikään ei mun hulluuttani muuta
Siksi sinuun turvaudun
Enkä vaadi liikaa, en

Jääthän yöksi untani vartioimaan
Et pois saa mennä pitkäksi aikaa
Laulusi jää sydämeeni soimaan
Ethän, hei ethän kuole vuokseni mun (woo-oo)

CHORUS

Teetkö vielä kaikkesi mun tähden?

jumala on kuollut maailma palaa
herää rakas herää on tunti aikaa
radiosta kuulin uutisen
laita kätesi kasvoilleni, sua katselen

tuot hartiahuivissa kukkia haudalleni
joku tuntematon laittaa kätensä harteillesi
sinä olet kaunis on maailma nuorena nukkunut
viiltävän kylmä viima on silmäsi kastellut

sinä huusit palaat luokseni uudelleen
palaat luokseni perhosena verhoille laskeutuen
hartiahuiviisi kääriytyneenä käännyit kotiinpäin
nyt taivaallinen sotajoukko käy vierelläin

muistatko kun me katseltiin pilviä taivaalla
sinä pelkäsit ukkosta ja minä salamoita
käperryimme nurkkaan ja olimme hiljaa
kunnes laukesi taivas ja alkoi sataa

hiljaisuus on ääni jonka mä kuulen
sinikellojen tuoksu valloittaa huoneen
katsot perhosen lentoa kauan ja tarkkaan
kun taivaallinen joukko keräsi omiaan

sinä huusit palaat luokseni uudelleen
palaat luokseni perhosena verhoille laskeutuen
hartiahuiviisi kääriytyneenä käännyit kotiinpäin
nyt taivaallinen sotajoukko käy vierelläin

Täytän musteella pääkalloastiani
Otan sulkakynän ja aloitan tarinani
Kolmihaarainen kynttilänjalka mua valottaa
Vahakynttilä kirjeen sulkee kun on aika lopettaa
Parransänki leuassani rehottaa
Joku tuima aatelismies seinältäni tuijottaa
Hän ei tiedä kuinka on kipeää sisälläni
Sen tietää jos tahtoo hän, joka saa viestini

Sulkakynäni verta kastaa,
vaan hän ei vastaa sairauteeni
Pääkallosinetin vahaan painaa
Kreivin sormus sormessani

Ja joka jumalan aamu on aikaa
Samat asiat kirjoittaa
Kreivin sormuksessa on taikaa
Se aamuisin kahleitaan kolistaa

Kuulin koputuksen ja oven avasin
Pronssikynttelikön valossa miehen tapasin
Korpit kartanon minua varoitti huudoillaan
Hovin sinetit murtuu kun toista liikaa rakastaa
Nyt tomuiseen aamutakkiini taas kietoudun
Ja pitsipaitani suosioon sulkeudun
Saa sulkakynä tunteitani todistaa
Ja kipeys kreivin rintaa jälleen ahdistaa