IRC-Galleria

Ja sä selasit horoskooppejas,
kelasit muodikkaasti mantrojas -
ja sun sitaateillas oli kai hyvä flaksi...
Sitten kahlittiin sut keittiöön,
kun sitouduit siihen heittiöön,
ja huuliltas soi pelokas: Halleluja...
Halleluja... Halleluja...

Oon täällä ollut kai ennenkin,
siis ennen kuin Sinut tapasin -
sä luulit kai mua paljon viisaammaksi...
Me seurattiin kahta ohjelmaa,
oli toinen Taivas ja toinen Maa,
ja me vaivoin hengitettiin: Halleluja...
Halleluja... Halleluja...

Oli aika jolloin me epäiltiin,
alas pilvetkin me revittiin
eikä taivas muuttunutkaan kirkkaammaksi...
Mutta muistat kai kun suudeltiin
ja kuuta mukaan me huudeltiin -
soi kaikkialla kaunein Halleluja...
Halleluja... Halleluja...

Tahdon olla hetken näin,
Sinä siinä vierelläin!
Maailma on allapäin -
Rakkaus ja Unelmat
meissä asuu molemmat...

Kun Armo, Rauha, Rakkaus
niin hyljättyinä on -
ne arvoon nostakaamme nyt,
ja kiitos soikohon!

On Armo, Rauha, Rakkaus
Ne lahjat Jumalan -
ja Armo, Rauha, Rakkaus
loi lapsen puhtaimman...

On Armo luotu sydämiin,
ja sääli kasvoihin -
ja Rauhan sekä Rakkauden
ne tuntee kumpikin...

Niin kaikki katkeroituneet
ja tyhjää rukoilleet
voi luottaa Armoon ikuiseen
ja Rauhaan, Rakkauteen!

Me kaikki yhteen kuulutaan
jos niin vain tahdotaan
ja Armo, Rauha, Rakkaus
vie uuteen maailmaan!

Tulkaa auttamaan, on vaarassa nyt mikä-mikä-maa!
Lapset kautta maan, ei viestiänne tulla uusimaan!
On kiire siis nyt lopetan. Allekirjoitus: Peter Pan.

Silmät aukaisen ja muurit jyrkät ympärilläin nään.
Katse vanhuksen on lasten kasvoilla kun käännän pään.
Ei tulleet ne leikkimään. On tähtiä kämmenillään.

Oo, on poissa Peter Pan. Oo, on aika huiskuttaa.
Nainen sulkee ikkunan. Tuuli lunta tuiskuttaa.
Oo, on lapset kadonneet - harhailleet on maailmaan.
Kauniin kaipuun kyyneleet peittää Mikä-mikä-maan...

Pienen maailman on nähty sienen alla nukkuvan.
Viisaan haltian on kuultu lasten korviin kuiskivan:
"se tarinaa jatkaa saa, joka metsäämme puolustaa".

Oo, on poissa Peter Pan. Oo, on aika huiskuttaa.
Nainen sulkee ikkunan. Tuuli lunta tuiskuttaa.
Onko poissa Peter Pan? Onko aika huiskuttaa?
Nainen sulkee ikkunan. Tuuli lunta tuiskuttaa.

Onko poissa Peter Pan? Onko aika huiskuttaa?
Nainen sulkee ikkunan. Tuuli lunta tuiskuttaa.

Loistakoon vaan kukkasillaan
auringon kilossa järvien maa
peltojen taa, elokuussaan
hedelmät sadon vain poimijaa odottaa

Todistakaa rakkaudestaan
kuin taivas ja maa ois häävuoteellaan
päivänä tään syyslemmekkään
tanssia voimme ja juhlia lahjoista maan

Tuo valkea morsian on
rakkauden siunaama sulhasessaan
kun tanssii he näin
ei talvea näy
jota päin ei pelotta käy

Kun yö ennättää, pelloille jää
vain pehmeä sumu päin hämärtyvää
pian aamu on uus, se arkea on
vaan ikuisuus helmassaan kantakoon tään tuokion

:;Tuo valkea morsian on...:;

Kun nauru pakeni mun luotani, nauroin
Kun murhe tunki päätään peittoni alle
Mä käänsin selkäni ja unohdin kaiken
Mä olin hiljaa, kun ois pitänyt huutaa
pitänyt huutaa

jos meillä ei ole tarinaa
näemme vain tämän huoneen
jos meillä ei ole tarinaa
kaikki virtaa tiehensä:

ja eräänä aamuna
kukaan ei rakasta mitään
ei kuule puhetta tuulten
puiden haikeaa kuisketta

Kun muistosi ei en satuta ketään
silloin särkyy sydämeni
kun muistosi ei en satuta ketään
sydmeni kulkee yli rauhattoman maan
minun sydämeni hajoaa
tuulen kanssa kulkemaan

merivirtojen juoksuun tai tuuleen
sen kirjoitukseen
lennä mieleni lennä
voit mennä
en pelkää ollenkaan
a.w.yrjänä

Kolmensadan tuhannen kilometrin
päässä kiidät itkien
jos saisin sinut kuljettaisin
valoisammalle puolelle tien

Tämän taivaisen
jolla vaivaisen
retken kanssas teen
tiellä tyhjyyteen

Surkean lähdon ihmiskunta sai
lähti runnellen kasvos yksi tiistai
kätkeydyit pilviverhoon
surullinen minäkin oon
kun radallasi surumarssin
kanssas tanssin, tanssin

Alla tähtien
keskellä tyhjyyden
vallassa synkkyyden
enää tahtoisi en,
tahtoisi en jatkaa
jos vain sua voisin lohduttaa
tätä synkkää matkaa
ymmärränhän minä että vituttaa

Lohduttaudun näin
sulla sama vanha ratasi on ystäväin,
sama vanha rata
ja sua seurata aion,
on tässä näin

KuuMaa (13x)
Suistat sydämeni radaltaan

Jos vain auttaisin
tekisin mitä vain
vuokses keksisin
vaikka uuden luonnonlain
jos näin saisin uuden
radanvalintaan mahdollisuuden
jos saisin lähemmäksi lentää
ja silloin ohitsesi putoaisin aina hiukan lähempää
Näkymättömin sormin
avulla painovoima-aaltojen
liikuttaisin kuorta
korjaisin sen
sen ruman jäljen
jäljen ihmisen
alle kivimassojen
ikuiseen piiloon panisin sen
muiston ihmisen
voi kuinka sitä vuokses vihaankaan
uuden kauniin pinnan
voisit viimein mulle paljastaa
vaikka kovan hinnan
silloin siitä kylläkin maksaa saa
murskautuisin täysin
ethän, ethän, ethän sitä tahtoiskaan

Siis, Pyyhi kyyneleesi (5x)

-eput-