IRC-Galleria

Mä niitä pakoon pääse en, nuo karut kasvot ihmisen
Mua seuraa aina matkallain
Nuo silmät iloon väsyneet, niin moneen lähtöön tottuneet
Ne jostain uneeni taas sain

Kun tuuli kasvoihini lyö, hän jostain nousee niin kuin yö
Hän joka harvoin hymyilee
Hän musiikin tuo mukanaan ja ryöstää ajan katseellaan
Ja vaatii silmiin kyyneleet

Nuo kädet liian voimakkaat ja huulet julman halukkaat
Mä näen jälleen edessäin
Niin maistan veren huulillain, hän otti parhaan suudelmain
Ja silti janoiseksi jäin

Hän sulkee portit edessäin, hän tulee aina yllättäin
Hän joka harvoin hymyilee
Hän tekee tästä novellin, mä kuinka häntä halusin
Hän vaati silmiin kyyneleet

Hän varastaa sen minkä saa, ja kallioihin istuttaa
Hän viinipuun tai kaktuksen
Hän löytää tyhjän sydämen ja siihen kylvää siemenen
Hän lopun jälkeen aloittaa

Hän kulkee itse edellään, tuo onko hän mä jonka nään
Hän joka harvoin hymyilee
Sen hymyn kerran nähdä sain, kun veren maistoin huulillain
Nyt maistan menneet kyyneleet

En häntä mielestäni saa
Voin tästä laulun kirjoittaa
Hän sille varmaan naurahtaa...

Meidät uhrattiin jo kauan
ennen kuin me synnyttiin -
emme valita me saaneet,
meidät tuleen heitettiin.

Ja toiset otti valta,
toiset silkka ahneus,
ja toiset petti lapsensakin,
toiset rikkoi lupaukset, kaikki lupaukset
joihin liittyi rakkaus tai laupeus!
-hector-

Ja sä selasit horoskooppejas,
kelasit muodikkaasti mantrojas -
ja sun sitaateillas oli kai hyvä flaksi...
Sitten kahlittiin sut keittiöön,
kun sitouduit siihen heittiöön,
ja huuliltas soi pelokas: Halleluja...
Halleluja... Halleluja...

Oon täällä ollut kai ennenkin,
siis ennen kuin Sinut tapasin -
sä luulit kai mua paljon viisaammaksi...
Me seurattiin kahta ohjelmaa,
oli toinen Taivas ja toinen Maa,
ja me vaivoin hengitettiin: Halleluja...
Halleluja... Halleluja...

Oli aika jolloin me epäiltiin,
alas pilvetkin me revittiin
eikä taivas muuttunutkaan kirkkaammaksi...
Mutta muistat kai kun suudeltiin
ja kuuta mukaan me huudeltiin -
soi kaikkialla kaunein Halleluja...
Halleluja... Halleluja...

Tahdon olla hetken näin,
Sinä siinä vierelläin!
Maailma on allapäin -
Rakkaus ja Unelmat
meissä asuu molemmat...

Kun Armo, Rauha, Rakkaus
niin hyljättyinä on -
ne arvoon nostakaamme nyt,
ja kiitos soikohon!

On Armo, Rauha, Rakkaus
Ne lahjat Jumalan -
ja Armo, Rauha, Rakkaus
loi lapsen puhtaimman...

On Armo luotu sydämiin,
ja sääli kasvoihin -
ja Rauhan sekä Rakkauden
ne tuntee kumpikin...

Niin kaikki katkeroituneet
ja tyhjää rukoilleet
voi luottaa Armoon ikuiseen
ja Rauhaan, Rakkauteen!

Me kaikki yhteen kuulutaan
jos niin vain tahdotaan
ja Armo, Rauha, Rakkaus
vie uuteen maailmaan!

Tulkaa auttamaan, on vaarassa nyt mikä-mikä-maa!
Lapset kautta maan, ei viestiänne tulla uusimaan!
On kiire siis nyt lopetan. Allekirjoitus: Peter Pan.

Silmät aukaisen ja muurit jyrkät ympärilläin nään.
Katse vanhuksen on lasten kasvoilla kun käännän pään.
Ei tulleet ne leikkimään. On tähtiä kämmenillään.

Oo, on poissa Peter Pan. Oo, on aika huiskuttaa.
Nainen sulkee ikkunan. Tuuli lunta tuiskuttaa.
Oo, on lapset kadonneet - harhailleet on maailmaan.
Kauniin kaipuun kyyneleet peittää Mikä-mikä-maan...

Pienen maailman on nähty sienen alla nukkuvan.
Viisaan haltian on kuultu lasten korviin kuiskivan:
"se tarinaa jatkaa saa, joka metsäämme puolustaa".

Oo, on poissa Peter Pan. Oo, on aika huiskuttaa.
Nainen sulkee ikkunan. Tuuli lunta tuiskuttaa.
Onko poissa Peter Pan? Onko aika huiskuttaa?
Nainen sulkee ikkunan. Tuuli lunta tuiskuttaa.

Onko poissa Peter Pan? Onko aika huiskuttaa?
Nainen sulkee ikkunan. Tuuli lunta tuiskuttaa.

Loistakoon vaan kukkasillaan
auringon kilossa järvien maa
peltojen taa, elokuussaan
hedelmät sadon vain poimijaa odottaa

Todistakaa rakkaudestaan
kuin taivas ja maa ois häävuoteellaan
päivänä tään syyslemmekkään
tanssia voimme ja juhlia lahjoista maan

Tuo valkea morsian on
rakkauden siunaama sulhasessaan
kun tanssii he näin
ei talvea näy
jota päin ei pelotta käy

Kun yö ennättää, pelloille jää
vain pehmeä sumu päin hämärtyvää
pian aamu on uus, se arkea on
vaan ikuisuus helmassaan kantakoon tään tuokion

:;Tuo valkea morsian on...:;

Kun nauru pakeni mun luotani, nauroin
Kun murhe tunki päätään peittoni alle
Mä käänsin selkäni ja unohdin kaiken
Mä olin hiljaa, kun ois pitänyt huutaa
pitänyt huutaa

jos meillä ei ole tarinaa
näemme vain tämän huoneen
jos meillä ei ole tarinaa
kaikki virtaa tiehensä:

ja eräänä aamuna
kukaan ei rakasta mitään
ei kuule puhetta tuulten
puiden haikeaa kuisketta

Kun muistosi ei en satuta ketään
silloin särkyy sydämeni
kun muistosi ei en satuta ketään
sydmeni kulkee yli rauhattoman maan
minun sydämeni hajoaa
tuulen kanssa kulkemaan