IRC-Galleria

tänään touhuillu ahkerasti joten voi lähtee puhtaalla omalla tunnolla tappaan aikaa kaupungille..

miks mulle lankee just ne kotityöt jota vihaan eniten, mur...

tuskallista elää menneen ja tämän päivän välissä..en silti osaa ottaa askelta joka irrottaisi toisen otteesta.

mielenkiintonen aihe punaisessa langassa

ei onneksi kovin masentavalta näyttäny lukujärjestys:D

Mies oli tehdessään ruman tai raa'an teon-näin Adam järkeili-loukannut itseään ja tästä sielunvammastaan hänen on välttämättä rangaistava jotakuta. pelkkänä varakeinona saattoi pitää sitä, että haulikkomiehet vartioivat vankeja työn aikana ja että heidät lyötiin yöksi nilkkarautoihin. mutta hurja piekseminen joka seurasi joka ainoaa omantahdon ilmausta,jokaista omanarvon tunnon tai vastarinnan merkkiä se tuntui todistavan että vartijat pelkäsit vankejaan ja armeijavuosien perusteella Adam tiesi että pelkäävä mies on vaarallinen peto. ja kaikkien tämän maailman eläjien tavoin Adam pelkäsi ruoskan vaikutusta ruumiiseensa ja sieluunsa. Hän verhosi oman itsensä muilta.
Hän pyyhki ilmeen kasvoiltaan, ymmärryksen kipinän silmistään ja vaimensi äänensä. kun hän myöhemmin tätä aikaa muisteli häntä ei niinkään hämmästyttänyt se että hänen oli voinut näin käydä kuin se että hän oli pystynyt kaiken sietämään vieläpä pahimmitta kärsimyksittä. muistot olivat paljon pahempia kuin todellisuus.

Niinkuin moni kieleltään kankea mies kirjoitti charleskin perusteellisia kirjeitä.hän ammensi niihin oman orpoutensa ja hämmentyneisyytensä ja pani paperille itsestään paljon sellaistakin, mitä ei itse mitään tiennyt.
poissaolonsa aikana adam tunsi veljensä läpikotaisemmin kuin koskaan ennen tai sen jälkeen. Kirjeenvaihto loi heidän välilleen sellaisen henkisen läheisyyden ,jollaista kumpikaan ei olisi osannut kuvitella.

Nuori Adam oli ollut tottelevainen lapsi.Hänessä oli jokin kaikkinaista rajuutta ja kiistoja kartava luonteenpiirre. Hän kavahti sitä mykkää ja kuitenkin kirskuvaa kireyttä,joka voi repäistä kuiluja perheen keskuuteen. Kaipaamaansa rauhaa hän edisti pidättymällä rajuudesta ja kiistoista, ja jotta hän olisi onnistunut, hänen oli pakko sulkeutua omaan itseensä,sillä rajuuden aineiksia on joka ainoassa ihmisessä. Hän kätki elämänsä epämääräisyyden verhoon,mutta hänen silmiensä sisäpuolella elämä jatkui runsaana ja täyteläisenä.tämä ei suojannut häntä ahdisteluilta,mutta takasi hänelle sielullisen koskemattomuuden.

aamusta ideaparkiin shoppaileen feat systeri:D

kun arvostelet ihmisiä, niin älä tutki heidän tekemiensä virheiden seurauksia vaan syitä.
-Walther Rathenau-