IRC-Galleria

Hetkinen sylisi lämpöä
vaan, mä muuta en tuu
pyytämään. Sun tarvitse
mua koskaan ei rakastaa,
vain kysymättä ymmärtää.

Mä en välittäis kyyneleistä,
mutta ne kastelee kengät.
-Jere Ijäs

Idiootit pitävät yllä
järjestystä- nerot
hallitsevat kaaoksen...

Mansikoita
Suklaata
Kakkua
Kahvia

mutta kun minä haluaisin
vain sinut.

Elastinen - ovet paukkuu

Kun me tavattiin, oli helppoo
Meni päiviä katsomatta kelloo
Mitään vastaava kokenu ennen
Oltiin ku luotuja toisillemme
Mitä kävi, en käsitä mitenkään
Riidellään, sovitaan ja sit taas riidellään
Pelkkää riitaa ja kummalkin kiirettä
Pinnat kireellä, ero vireillä

Musta tuntuu kuin kädenkäännös
Joist puuttuu kädenväännös
On sekasin pelisäännöt
Mitä sanot, yritetäänkö?
Voitko olla varma musta?
En petä sun luottamusta
Vaikka riitely tuottais tuskaa
En päästä irti susta

"chorus"
Ei jaksa riidellä enää
Voitasko sopia tää jo tänää?
Ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään
Ei riidellä enää
Sovitaan tää tänää
Ovet paukkuu

Ei oo salaisuus et mullon ollu noita kertoja, vakioit, sääntöjä, kuvioit
Mun mielestä ne on vanhoja asioit
Enkä tajuu et miks ne taas esiin toit
Jos tuijotan, mut oon vaan mies hei, heti selaat mun tekstiviestei
Tein mielestäs liikaa töitä
Epäilet mun studioöitä
Näin suhteet ajautuu kriisiin
Jos toinen on salapoliisi
Ei järjen häivää touhus
Ei sukat vaan mustat sukkahousut
Sä huolehdit suotta musta
En petä sun luottamusta
Vaikka riitely tuottaa tuskaa
En päästä irti susta

Mikä se on, joka on liian
paljon yhdelle, vaikea
jaettavaksi kolmelle, mutta
juuri parahiksi kahdelle?

"Olisi pitänyt
arvata",sanoi Ihaa.
"Loppujen lopuksi ei ole
aihetta valittaa. Minulla
on ystäväni. Vasta eilen
joku puhui minulle. Ja
viime viikolla - vai oliko
se edellisellä - Kani
törmäsi minuun ja sanoi:
'Voi harmi!' Se on sitä
seuraelämää. Aina sattuu
ja tapahtuu."

joskus onnellisuus on
kiinni
itsestäsi. rakenna elämäsi
niin, että voit olla
onnellinen.

Tyttö eli jatkuvassa
pelossa, että menettää
elämässään jotain tärkeää
tai kaunista. Hän matkusti
usein, mutta vielä useammin
kärsi sen takia ettei
matkustanut. Hän uskoi, että
oikea ilo ja onni oli aina
jossain muualla, ja mietti
jatkuvasti miten saisi niitä
hännästä kiinni ja miten
tavoittaisi jatkuvassa
liikkeessä sen
kristallinkirkkaan hetken,
jolloin - niin ainakin
unissa sanotaan - elämä
muuttuu saduksi.

(Miljenko Jergovicin novellista Kaktus)

Turha sun o anteeks pyytää
ku et sä sil mitää
kuiteskaa tarkota