täl ei oo nimee..
1. Kävelen kohti koulun ovia.
Saman tunteen kuin ennenkin tunnen sisälläin.
Muistot katkerat taas mieleeni palaa.
Muistan ensimmäisen askeleeni sisään noista ovista,
ja muistan kuinka silloin ajattelin..
Kerto:
Mä tunnen vaan tuskaa, ei enää,
toivoo oo olemassakaan, oo olemassakaan..
Mä taas tunnen tuskan viiltävän, vaik tiedän,
ei enää kukaan tuu mulle pahasti sanomaan..
2. Kaikki ne huudot, kaikki ne katseet.
Kaikki se viha, kaikki ne satuttaneet lauseet.
Ettekö nähneet, ettekö nähneet, kuinka ne,
hiljaa rikki repii sielun, sydämen,
mietin silloin mistä löytyis toivo viimeinen..
Kerto..
3. Sitten, lopulta kuitenkin, huudot ainakin hetkiksi hiljeni.
Enää mä muistoja katkeria kannan sisälläni,
Tuskan olen kestänyt yksinäni, kaikki ne lauseet,
jotka satutti niin, ne nyt palaa,
mun mieleeni, mut en anna niiden mua enää nujertaa,
päätin en vielä saa periksi antaa..
Kerto x2...
(tää ei mikään hyvä oo, sekava, johtuen siitä että kirjotin tämän viimeyönä klo 24:n aikoihin..)