että mä en ole mun sisko vaan minä, ihan eri ihminen vaikka ollaankin samaa sukua..
Mikä sen asian ymmärtämisestä tekee niin vaikeeta..?
Mä alan oikeesti väsyä siihen, että mulle tullaan kuittailemaan, halveksimaan ja haukkumaan sen tekimisistä.. Joskus jopa kylän juorujen mukaan mut laitetaan syylliseksi. "Ootsä pölliny r-kioskilta kaljaa?? hahahha" Joo toki olen... Vänttinen ku Vänttinen.. Kun oon ei mun ees anneta olla mitään muuta kuin isosiskoni kaltainen... Ihan sama mitä mä yritän olla tai kuka mä olen, maine menee edeltä.. Kaikki vaan luulee tietävänsä vaikka harva edes tuntee mua muuten kun siltä helvetin nimeltä.. eikö tää paska pääty koskaan vai pitääkö mun oikeesti sietää tätä paskaa koko mun ikäni...?
Ja alan myöskin kyllästyä siihen, että ihmisten mielestä on jotenkin huvittavaa, että se on sairas.
"Hehheh, näin sun siskos tuolla, vähänkö oli huvittavaa ku se pyöri kännissä maassa ja puhu itekseen"
Joo kyllä muakin naurattaa.. aivan suunnattomasti. Mitään niin huvittavaa en varmaan koskaan nähnykään..
Olkaa tyytyväisiä itteenne. kiitos.