IRC-Galleria

Tuli vaan mieleen kertoa tässä vaiheessa.
Eli uni meni näin:

Heräsin sairaalasta vuoteelta.
Semmonen oudon valkonen sairaala.
Puhdas, steriili, moderni, melkein scifiä.

Lääkärisetä tuli että "mites jaksatte? huippaako?"
Sitten jauhettiin siinä hetki paskaa.
Lääkäri toi mulle peilin ja kysyi "onko kasvojen muodot sopivat? noita voi vielä korjata tarvittaessa."

Näin siitä peilistä itseni. Tavallaan.
Naama oli kuin minä parhaimpina päivinä. Ei ollu ryppyjä otsassa, ei näppylöiden arpia.
Hampaatkin oli korjattu, purenta oli suora, ei ollu vitun oravanhampaat!
Eli siis siinä oli "minä" sellaisena kuin olisin joskus unelmissani halunnut itseni kuvitella.

Mutta huomion vei silmät. Ne oli puhtaasti peilipintaiset! Ei pupilleja, ei mitään.
Olin vähän aikaa että "mitä vittua", ja aloin tutkiskella itteeni tarkemmin.

Nostin käsiäni. Huomasin heti että mun iho oli jollain tavalla "outo", koska se oli niin virheetön.
Ja ihossa oli sellaisia outoja " syviä vekkejä" raajojen taipeiden kohdalla ja ranteissa.
Kattelin ja hypisteliin yhtä vekkiä. Lääkäri totesi mun kysyvään katseeseen että: "Lihasten aktuaattoreihin pitää ehkä tehdä joitain hienosäätöjä, ja mikroservot pitää vaiheessa ajaa sisään. Noi vekit on sitä varten että ei tarvis repiä sun nättiä ihoa veks hienosäädön takia. Se ois sottasta."

Totesin että: "Joo eiköhän tää naama kelpaa."
En hymyillyt. Jotenkin oli vitun tyyni olo.
Kaikki oli juuri niinkuin pitikin.
Sitten kysyin: "Mulla on ihan saatanan väsyny olo. Keho painaa kuin synti, tuntuu etten pystys nousemaan tästä ilman apuja. Pystykkö nää tekkeen tälle jutulle mittää?"

"Selvä sitten.", sanoi lääkäri. Sitten se otti semmosen pitkäpiikkisen ruiskun. Ruiskussa oli semmoista ihmisen veren näköistä miltei mustaa litkua.
"Pitää laittaa normiannoksen verran jäähdytysnestettä sisään tonne sun kroppaan niin pääset jaloittelemaan." Katsoin sitä hieman kysyvä ilime naamalla.
Siihen se sitten että: "Oisitko halunnu jonkin muun väristä nestettä sisään? Monet ottaa tätä veren väristä nostalgiasyistä ... ja mää sain susta semmosen kuvan että oisit nostalgikko". Se hymyili lievästi.
"Joo pistä vaan tökötit ränniin. Hirveet niksat, pääsis tupakille tästä", sanoin sille.

Lääkäri käski näyttää selän. Nousin istumaan ja käännyin. Tunsin pienen "kylmän pistoksen" selkärangan kohdilla (about). Sitten tuntui eetvartilta, ihan kuin mikro-orgasmi tai jotain sinne päin. Aineet meni sisään, ja tuntu siltä ku oisin vittu maailman valtias :D

Nousin sitten sängyltä. Viereisellä tuolilla oli semmonen sairaalan takki. Otin sen päälleni ja jaloittelin hieman. Tuntu mahtavalta, mitään paikkaa ei särkeny, päässäkin pirisi positiivisesti. Huomasin "tietäväni" tarkalleen 1) mitä kello on 2) mikä on päivän sää ja 3) mitä on kafeteriassa päivällisenä tänään.

Sitten tajuntaani hiipi paranoia. Hetkinen HETKINEN! Jos mun keho on ... niin mites ne alkuperäset komponentit?
Aukasin housuistani ylimmän napin ja kurkistin.
Huojennus oli suuri, kalu oli tallella.
Klinikalle kiitos :D

Lääkäri teki jo lähtöään, kun minä vielä totuttelin kehooni testaten tasapainoani erinäisillä venytyksillä ja liikkeillä. Lääkäri vielä että: "Muista sitten tulla takasin tähän huoneeseen klo 18, tehdään hienosäätöä." Viittasin kädellä ymmärtävinäni.

Painuin sitten ulos huoneesta. Opasviittoja tupakkipaikalle en tarvinnut, jotenkin vaan "tiesin" minne mennä. Oikeastaan tiesin tietäväni minne mennä koska olin alitajuisesti yhteydessä sairaalan sisäiseen intranetiin, mistä sain hyödyllistä tietoa suorana syötteenä tajuntaan.

Pääsin tupakkipaikalle. Siellä ei ollu juuri ketään. Otin sairaalatakkini taskusta askin mallua, nappasin sormella askin pohjaan ja siitä sitten tupakki suuhun. Sytytin tupakan samasta askista löytyneellä sytkärillä.

Katsoin tupakoidessa alas siitä parvekkeelta, mikä oli varattu tupakkipaikaksi. Alhaalla oli tän sairaala/whatever paikan sisäänkäynti. Sisäänkäynnin yläpuolella luki:
"Kyberinstrumentaatiopoli"

Sitten heräsin unestani :( dämn ...

http://truckbearingkibble.com/comic/2008/10/13/head-over-metasoma

Niinpä niin :D

Niin missäköhän ne mun arskat oli?
Varmaan murskautunu jonnekkin
pahvilaatikon pohjalle muuton yhteydessä.

Toisaalta eipä niillä vitunkaan väliä,
sillä en näe kovinkaan hyvin ilman mun
silmälaseja.

Ja näiden mun ylityylikkäiden silmälasien
päälle asetettavat tummennus-släpärit
maksaisi 100 euroa.
Tai jotain sinnepäin.

Markkinatalous on hurjaa, kaikki on kallista.

Aina kun vierailen Suomi24.fi:ssä
laitan raksin siihen kohtaan
"Muista minut"

MUTTA EI SE KOSKAAN MUISTA MINUA!
Suomi vitun 24 ei muista minua.
Ei muista ei.

Ilkeä palvelu.
Saatana.

Vedin tossa saatana
kaks pulloo Rodeota!
Kyllä päässä nyt pirisee
Tarmon puuska, siis
siivoan.

VITTU!
Saatanan imuri!
Pitää niin jumalatonta mökää
ettei kuule musiikkia kajareista.
Kokeilin että jos laittaa
musaa kovemmalle ...
Tuloksena sitten se, että
tavarat tippuu pöydiltä
ja ikkunat helisee.
Korvissa rupes iniseen myös
mutta imurin yli ei
siltikään kuule
Turmion Kätilöä!

Imuri on liian hardcore
power-noisee! SKEnE!

Vittu.

Mietin tuossa että miten vois
lopettaa kaikki vaivat.
Kuoleminen ei oikein toimi
koska olen pelkuri
ja toisaalta olen myös empaattinen
eli tykkään ystävistäni enkä voi
niiden takia vaan tästä lähtee
jalat edellä.

Mutta perkele! Minä sen sitten keksin.
Lueskelin netistä tiedeuutisia
ja vähän kyllä scifi-aiheista
mangaakin.

Rupean korvaamaan kehoni osat
keinotekoisilla.

Ekana vois vaihtaa silmät,
en minä niillä näe ilman laseja
kuitenkaan. Ottasin tilalle semmoiset
peilipintaiset optiset tiiraimet,
joissa pimeänäköominaisuus.

Seuraavaksi heti sisäelimet vaihtoon.
Mun keho käy puolikierroksilla muutenkin.
Laittaa sinne semmoisia pehmo-muovisia
keinoelimiä, jotka on pienempiä ja
tehokkaampia kuin orgaaniset.
Jokaista kriittistä elintä VÄHINTÄÄN
2-3 kappaletta, että jos otan iskua
ja joku elin menee paskaksi
niin siinä ois toinen korvaamassa.

Luuston voisi korvata komposiitilla.
Lisää sen komposiitin tiheyttä niin
että se painaa saman verran kuin
vastaavasti luu painaisi.
Tuloksena oisi teräkseen verrattava
kestävyys ilman että kehon paino
nousee merkittävästi.

Sitten kaikki raajat korvataan
jollain teollisuustason
teho-manipulaattoreilla.
Silleen että voin iskeä
seinästä läpi eikä saatana
tunnu missää, seinä vaan
hajoaisi hehehe!

Sitten komposiittifreimin päälle
semmonen lämpönen keinoiho.
Ettei ihmiset katto liikaa,
mua vituttaa kun ne tuijottaa
nykyäänkin ku oisivat vittu
kuolleen nähneet.

Oikeastaan ihan sama että
tuijottaako tuossa vaiheessa.
En ois niitten kanssa enää
samalla linjalla.

Ja nuin, olisin melkein
kokonaan kone.
Aivot laatikossa jne.
Kaunista, toimivaa.
Jos joku menee rikki,
sen voi vaihtaa.

Mut miten jos sydän menee
rikki, auttaako sen vaihtaminen?
Ken tietää ...

Once I had hoped
to gain something
out of this life.
But now I know
that there is nothing
for me here.
Never was
never will.

All that I've done
in order to achieve
something worthwhile
has proven to be useless,
waste of everybodys' time.

What is there for me
at the end of this
burning cycle?

http://truckbearingkibble.com/comic/2007/03/30/the-serpent-and-the-banana/

Experiment? :D

http://truckbearingkibble.com/comic/2007/02/16/the-litteroo

Voi voi ... sitä se on :D

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Jokelan+koulussa+Vantaalla+ammuttu/1135231611687

Se on alkanut. Lasten ristiretki.

Oi miksi, oi miksi ... olisin niin halunnut säästyä tältäkin. Mutta vitut.