Pistää muisteleen miks luotasi sä mut pois työnsit
Ja Vihdoin viimein onnelisuuden mä myönsin
Nyt on se hetki kun vene satamaan rantautuu
On vaan pakko vain elämän armoille antautuu
Mun tuskan kyyneleni vettä pitkin kantautuu
Ja muistelen niit kyyneleitä vielä sit ku vanhaks tuun