- Mikä pannaan kissalle nimeksi? Isonapa kysyi.
- Onko se poika vai tyttö?
- Poikakissa tämä on.
- Eikö se voi olla vaikka Mirri, sanoi Rillirousku.
- Kyllä lahjakissalla pitää olla kunnon nimi. Mikä on hienoin tietämäsi nimi? Isonapa kysyi.
- Se on Carl-Gustaf.
- Hei, Carl-Gustaf, sanoi Isonapa kissalle.
Kissanpoika raapaisi.
- Ei pidä nimestä, Isonapa sanoi. - Keksi uusi nimi.
- Harald, sanoi Rillirousku kissanpojalle.
Kissanpoika sähisi. Rillirousku sähisi takaisin.
- Omituinen luonne, mikään ei kelpaa, Rillirousku tuhahti. - Entäs Edward?
Kissanpoika pörhisti turkkinsa ja irvisti.
- Siitä se ei ainakaan tykännyt, Isonapa sanoi ja raapi päätään. - Kokeillaanko tavallisempaa? Pauli.
Kissanpoika käveli nurkkaan.
- Veikko, Rillirousku sanoi.
Kissanpoika kiertyi kerälle ja haukotteli.
- Rauno, sanoi Isonapa.
Kissanpoika nukahti.
- Onpa konstikas tapaus, Isonapa harmitteli. - Mitä niitä nimiä nyt vielä on? Pitäisikö sen olla ulkomaista alkuperää? Kissan sukuhan voi olla vaikka Saksasta.
- Helmut, sanoi Rillirousku.
Kissa jatkoi uniaan.
Isonapa tutki kissanpoikaa läheltä.
- Ehkä kissan ulkonäkö viittaa kuitenkin Egyptiin, hän sanoi.
- Siirakki, Rillirousku ehdotti.
Kissa kuorsasi.
- Faruk, sanoi Isonapa.
- Minulle on aivan sama mikä nimi tuolla rääpäleellä on, vaikka olisi Ramses, Rillirousku sanoi.