IRC-Galleria

Ehkä
olitkin vain
unta.


Sirpaloit naamioni,
kietouduit ytimeni ympärille,

Hellästi hirttäen
kovuuteni.


Jos
et ollutkaan
totta,


Merkityksensä menettäisikö
alati muuttava muotoni,

Auki veistämäsi
arpikudokset.


Kun
terävin, tasaisin
vedoin


Teit itsestäsi
Jumaluutta ihmeellisempää, suurempaa.

Olitko silloinkin
läsnä?

Traagisia marttyyrikuolemia
ylpeyteni alttarilla.


En minä sinua tarvitse.


Maalattuja piruja seinillä,
kopeita askelia käytävillä.


Pysy sinä siellä, missä oletkin.


Itsenäisen naisen tuhahduksia,
kolmijakaisten otusten manaamista helvettiin.


Jos sinä et ota yhteyttä, niin en minäkään.


Pemalauta jurkele,
kerpele ja taasana,


En minä sinua tarvitse!


Minä pärjään
maailmassa yksinkin.


En vain halua.

Hei poika,
mun on sua ikävä,

Ihan vähän,
tai oikeestaan aika paljo,

Niin että huulet mutristuu
ja sydän hakkaa pakkasta.


Hei poika,
ikävä sua,

Vaikka ei niin saa sanoo,
Kuulema,
ei oikeestaan ees ajatella.


Hei poika,
oothan silti
aina mun ajatuksissa,
enkä pois päästä.

Kaipaan.


Väreilevät vesilammikot
pisaroiden raiskaamat,

Sieluni vesissä
Mariaanien hauta.


Vastauksettomia kysymyksiä
Kaikuina,
kuiskauksina,

Merieni mitta
Sydämesi täyttävä.


Kaipaan.

Tänäänkin,
elämäni edestä,
sykkien vain sinulle,
lämmeten vain lähelläsi.


Loppuviikoksi
luvattu lumisadetta.

1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.

"Koti on siellä,
missä sydän asuu."


Mahtavaa.


Enhän minä varsinaisesti
Turkuun muuttoa suunnitellut,

Mutta tervetuloa
luokseni kahville,
sinun pieneen yksiöösi.


Siellä minun sydämeni
vankinasi vapaudessa vaeltelee.

Rakas elämä,


Kyllähän minä annan
sinulle luvan
joskus potkia päähän,

Lujaakin.

Mutta potkithan
joskus myös hellästi,

Vaikka huopatossu jalassa.

Kehrään onnea,
unelmistani seittiä.


Vankilani seinissä
rotan kokoisia reikiä.


Punon päivieni kehrää,
säikeitä helmilläni koristan.


Uniheikkamyrskyni silmässä,
Sinun sielusi
kiteiden kulmissa,
joita raivoni
tornadon lailla kieputtaa.


Kehrään onnea,
kehrään seittini sinulle,


Vankilassani
vielä yksiö vapaana.

Viileä nenänpääni
vasten huuruista ikkunaa.


Käyräsankainen kuppi
puolillaan myrkkyä.


Pehmein sormin
piirrän epävakaisen sydämen.


Rosoisen,
symmetrialtaan viallisen,
omani kaltaisen.


Syksy saapui
liian pian.


Jätitkö muuta
kuin epävakaisia muistoja?


Identiteettisi tunnistinjäljet iholleni,
Tuoksusi pitkin asuntoni nurkkia.


Syksy saapui
Liian pian,


Vei mennessään
maun kahvista,
tuoksusi iholtani,


Sinut rosoisen
sydämeni uumenista.


Liian pian.

Sinä lasket aikaamme
erossa vietettyinä
viikkoina,
mahdottomina
kilometreinä välillämme.


Minä lasken aikaamme
yhdessä vietettyinä
sekunteina,
tunteina,
Joina olen onnellinen.