En tajuu mitä tein, kaks vuotta parast aikaa
Pakko miettii todella, mitä mä sit sainkaan
Vaikee elää enää, tekis mieli kaikki taakse jättää
Kävi mieles, et voisin käyttää siihen omaa kättä
En tiedä mitä tehä, mä rakastan sua bellani
Vaik tiedän ettet ajattele samoin tunteillani
Kaks vuotta jaksoin miettii, auringon jokaisest hetkest
Mutta nyt on tulos loppu tästä yhteisest retkest
Se piti olla ikuista, mut kaikki hyvä loppuu
En tiedä, pystynkö tähän ikinä tottuu
Joskus ne unohtuu, mut en unoha meitä
Vaikka oltais käsi kädes, kuljettais eri teitä
En tunteitani peitä enää, parempi wraittaa
Haluun kertoo sulle mun tunteista aina
Sillon kun ystävä, joka ei tule koskaan lähtee
Mietin sua joka ilta kun tsiigaan meijän tähtee.