olin tänään ekaa kertaa suomenlinnas. ei mikään elämää suurempi elämys. nojaa. tulihan sekin nyt sit nähtyy edes kerran elämmäsä. posti museon näyttely oli huomattavasti mielenkiintoisempi. vahanuket oli pelottavan näköisiä (en myönnä pelänneeni niitä vaan niiden silmiä). sit ku me oltiin taas koton mä sanoin äidille näin "onneks ei tullutkaan ukkosta. tai ainakaan mä en kuollu." vähän naurettiin äidinkaa vedet silmissä. kyl mä sen sit korjasin kun olin rauhoittunut... ja mun ihana juoksuhautasyndrooma muisttutti itsestään. jalat kipeytyi taas. mä vihaan mun jalkojani.... en kyl luopuis niist tai mitään... mut silti.