JOKI
Joki nauhana laaksossa virtaa
monet mutkat on rakkaita sen
niin on rannalla vietetty juhlaa
joskus seisty siell´itkien
kesäpäivät olivat kauniit
pienten lapsosten leikkeihin
jokitörmälle riemuiten mentiin
surullisin seurauksin
Ja vesi mustaa oli
niin mustaa oli
se vei kukkasen pois
vesi mustaa oli
niin mustaa oli
se surua, surua
surua, surua toi
Nuori liekki veteen sammui
hauras elämä hiipui pois
tuuli hiljaa lohtua antoi
jossain joutsenen laulu soi
kuka tuntisi luonnon kielen
joki julma omansa sai
otti huomaansa ihmisen pienen
silloin oli sunnuntai
Ja vesi mustaa oli
niin mustaa oli
se vei kukkasen pois
vesi mustaa oli
niin mustaa oli
se surua, surua
surua, surua toi.