IRC-Galleria

Tänään kesken jumpan pohdin elämääni. Pohdin sitä niin kovin, että unohdin täysin olevani jumpalla. Silti tei kuitenkin liikkeet kaavamaisesti. Alitajunta toimii siis vielä.
Viime viikonloppu oli jotenkin epätodellinen. En oikeen tiedä. Olin leirillä. Muodistimme solun, jonka mitokondrio olin. hmm.
Kuinka oleellinen mitokondrio on?
Kuinka oleellinen minä olen?
oikeastaan.. oloni on vieläkin kovin epätodellinen.
Mutta eikös koko maailma olekin epätodellinen?
Todellisuus selviää vasta, kun kerran katson Herraani kasvoista kasvoihin.
Taivas- kuinka sinne kaipaankaan. Mutta ei vielä. Kaikella on aikansa. Aamen.

siis jos ajattelee viikonpäivät väreinä, niin keskiviikko on ihan selvästi ruskea.. hmm. mistä lie johtuukin..
ylitin itseni ja luin puolet bilsankirjasta. virukset on just mielenkiintoisia. ja tuota.. sitten kyllästyin ja meninkin pelaamaan pleikkaria.. Rayman Rayman
on justiinsa niin legendaarinen peli. siinä vaan pelattavuus ja kuvakulmat koettelee hermoja.
mutta mitäs me pienistä.
taidanpa mennä syömään ja vääntäytyä opiskelijailtaan.
hihhei.

lukuloma on opiskelua varten. niin. NIIN. miksen sitten opiskele? hmm.. oikeastaan kaiken takana on vain oma saamattomuuteni.
on muuten tosi viisasta kirjotella tänne yhtään mitään.
ketään sun elämäs kuitenkaan kiinnosta. paitsi galleriavakoilijoita.. heheh.
todellisuudessa olemme kaikki erilaisia.
menkää nyt hyvät ihmiset uimaan.

Jotenkin eksyin tänään kouluun. hmm. Enkun preli 3 tunnissa. melko hyvä saavutus.
Sinänsä kummallinen tunne tämä väsymys.
Luin jotakin lastenkirjaa ruotsiksi. Sitten sumeni ja nukahdin.
Sitten heräsin, kun äiti soitti ja käski keittää perunoita. Perunoita! mieti..
no joo. oon aina ollut sitä mieltä, että ilman juustoa ei voi elää, mutta rajansa kaikella: keittäjä oli latonut sämpyläni väliin 5 siivua juustoa!! vähän rajaa.
no jaa. ehkä tänään sittenkin on maanantai...