taas oli sonja yhden viikonlopun täällä ja joutui taas lähtemään pois :(
vaikka mää tiedän että sonjan täytyy saada koulu käytyä ja toi joensuun homma on osa sit niin silti se vaan aina tuntuu perkeleen pahalta ku näkee itselle rakkaimman ihmisen nousevan tampereella junaan ja itse täytyy jäädä kotiin odottaan että nähdään taas...
siihen ei ikinä totu kun se ihminen on vaan niin tärkeä että haluais päästää pois ja tietää että matkaa välissä on ihan vitusti liikaa ja aikaa kun nähdään niin myös ihan liikaa...
vaikka se tietää sitä että kun me ei nähdä nyt kesällä kovinkaan usein nii ainakin sitä sitten arvostaa sitä aikaa minkä saa olla ihmisen kanssa ketä rakastaa enemmän kuin mitään muuta tällä koko saatanan pallolla... meinaa ei prkl jos olis vain mahdollista nii kävisin hakemassa sonkin pois sieltä ja kahlitsen itseeni kiinni ettei pääse karkaamaan minnekkään kauas musta noin pitkäksi aikaa..
mutta kuten jo tuossa aijemmassa avautumisessa niin rakastan sua kulta todella paljon ja varmasti pidän susta kiinni vaikka mikä olis<sydän>