karo sanoo:
blaa
karo sanoo:
blaa
karo sanoo:
blaa
karo sanoo:
blaablaa
karo sanoo:
blablablaa
karo sanoo:
:D
TTEPAA. sanoo:
balallalanfdjhesbvflkawjfbakwcd fbnsuehbgs
TTEPAA. sanoo:
joo sry, käyn vessassa jaja.
TTEPAA. sanoo:
haloo mun piti lukee sanakokeeseen ja yks mölyää siin vieressä.
karo sanoo:
joo ja käyppä vessasssa ja tyhjennä rakkosi ja mä jatkan sun häirintää nii et saat sanakokeest 6 \o/
TTEPAA. sanoo:
haista kakka !
karo sanoo:
(onnistuuko kokeesee luku? :p)
karo sanoo:
tai siis sanakokeeseeeeeeeeeeeeeee
karo sanoo:
ee
karo sanoo:
ee
TTEPAA. sanoo:
MITÄ SÄ MÖLYÄT SIINÄ !!
karo sanoo:
äääääääääääääääääääääääääääää
karo sanoo:
häiritse sua
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 12.09.
- [Ei aihetta] 31.07.
- [Ei aihetta] 21.07.
- [Ei aihetta] 06.07.
- [Ei aihetta] 28.06.
- [Ei aihetta] 02.06.
- [Ei aihetta] 28.05.
- [Ei aihetta] 24.05.
- [Ei aihetta] 22.05.
- [Ei aihetta] 21.05.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (6)
- ▶ 2013 (11)
- ▶ 2012 (43)
- ▶ 2011 (261)
- ▶ 2010 (389)
- ▶ 2009 (643)
-
▼
2008 (183)
- ▶ joulukuu 2008 (85)
- ▶ marraskuu 2008 (33)
- ▶ lokakuu 2008 (42)
- ▶ syyskuu 2008 (12)
- ▶ heinäkuu 2008 (2)
- ▶ kesäkuu 2008 (7)
- ▶ toukokuu 2008 (2)
- ▶ 2007 (2)
Blogi
järkevät mesekeskustelut osa. 2Torstai 30.10.2008 19:08
- Luokiteltu yhteisöihin
- Mese Tietokoneet ja Internet
fysiikkaaaa.Torstai 30.10.2008 17:37
KIITOS nellille mahtavasta fyssan tunnista. >DD<3
lepää rauhassa.Keskiviikko 29.10.2008 21:00
- Luokiteltu yhteisöihin
- Ikävä. Rakkaus
muistot.Tiistai 28.10.2008 22:04
Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla iha mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.
JA KAIKKI SIT KANS KERTOO!
JA KAIKKI SIT KANS KERTOO!
- Luokiteltu yhteisöihin
- Muistot Rakkaus
kiitos.Tiistai 28.10.2008 18:00
noni. nyt oon sitten kipee eilisen liikkatunnin takia. pää on vitun kipee, näkö oli viel aamul paskassa kunnossa jaja. oksetti, etet. :/:/
joo en jaks aselittää sen enempää.
joo en jaks aselittää sen enempää.
oon sitten paras liikassa. >DDMaanantai 27.10.2008 20:00
vedin voltin liikkatunnilla semmoselle isolle pehmeelle patjalle. no unohdin suoristaa jalat ennen laskua ja polvet osu otsaan.
tosin päähän ei sattunu tyyliin yhtään, mut molempiin polviin tuli kivat patiti ja voitte arvata sattuuko ja pirusti. XDXDD
tosin päähän ei sattunu tyyliin yhtään, mut molempiin polviin tuli kivat patiti ja voitte arvata sattuuko ja pirusti. XDXDD
reilukerho kokoontuu.Perjantai 24.10.2008 00:58
hahaa. iina pääs tnää koulusta kaheltoista ja me vasta kolmelta. iina oli pyörällä ja estettiin nellin kanssa iinaa pääsemästä lähtemään. sit rupeskin sataa ja päästettiin se menemää, ko lähettiin sisälle. se tais suuttuu, ko joutu sit polkeen sateessa himaa. :D:DD
Naruto Movie 4: Naruto Death SceneTorstai 23.10.2008 10:37
The End of the StoryKeskiviikko 22.10.2008 23:34
[Tämän fanficin on tehnyt rape naruto.fi:stä ! koska ficci on niin ihana ja liikuttava, halusin laittaa sen tänne. kyseessä on sasunaru fanfic ~!!]
“Miksi?”
Sama, jo monta kertaa kysytty itkuinen ja epätoivoinen kysymykseni kaikuu jälleen kerran tyhjässä huoneessa. Ja jälleen kerran se saa vastauksekseen saman, ulkona riehuvan pakkasen aiheuttaman puiden paukkumisen vanhassa, puisessa rakennuksessa. Kylmyys on myös osittain tunkeutunut sisään rakennukseen, saaden minut tärisemään.
Huonetta, jonka kylmällä lattialla vangittuna istun, valaisee vain pienenpieni ikkuna yhdellä seinällä. Sekään ei päästä valoa kunnolla sisään, vaan joudun siristelemään silmiäni nähdäkseni ison huoneen toiseen päähän. Siellä on vain pimeyttä.
Yritän liikkua, vaihtaa asentoani, paeta, mutta se on turhaa. Käteni ja jalkani on sidottu köysillä, enkä pysty liikuttamaan niitä yhtään. Olen istunut siinä jo useita tunteja, ehkä jopa useita päiviä. Ajantajuni on täysin kadonnut nälän, kylmyyden ja kivun tunteiden vallitessa. Tiukat köydet ovat hanganneet vaatteideni alle haavat, joita kirvelee aina kun liikahdan pikkaisenkin. Suljen silmäni ja yritän uskotella itselleni kaiken olevan vain painajaista, yritän herätä.
”Miksi, Sasuke?” tivaan jälleen. Lämmin kyynel valuu poskelleni. Vaikka olet pysynyt hiljaa, antamatta minkäänlaisia merkkejä läsnäolostasi, minä tiedän sinun olevan täällä kanssani. Tiedän, että tarkkailet minua.
Vihdoin kuulen ensimmäisen merkin sinusta. Askeleen. Monta askelta. Kuulen, kuinka jalkasi vastaavat kiviseen lattiaan tasaisin väliajoin, tasaisin tömäyksin. Mitä lähemmäs minua tulet, sitä paremmin lihaksikkaan hahmosi erotan. Kun lähestyt ikkunan valaisemaa aluetta, näen kalpeat kasvosi.
”Miksi teet tämän minulle…?” kysyn hiljaisesti, kuiskaten. Pelon kyyneleet valuvat vuolaasti kasvojani pitkin.
Sinä et kuitenkaan sano vieläkään mitään. Kyykistyt vain hitaasti eteeni ja tuijotat minua mustilla silmilläsi, tyhjällä katseellasi. Kuin silmäsi yrittäisivät sanoa minulle jotain, jota en ymmärrä. Ihan kuin katseemme puhuisivat eri kielillä.
”Pelkäätkö sinä minua?” kysyt käheällä, elottomalla äänelläsi, joka saa kylmät väreet kulkemaan minun selkärankaani pitkin. Näytät siltä, kuin olisit kuollut... sisältäpäin.
Odottamatta vastaustani nostat molemmat kätesi kummallekin poskelleni, pyyhkäisten kyyneleeni pois. Sitten kuljetat kasvojasi lähelle omiani niin, että pystyn tuntemaan lämpimän hengityksesi. Sitten huulesi kohtaavat omani. Yritän kääntää pääni pois, mutta sinä pidät minusta kiinni. Työnnät kielesi suuhuni.
”Minä rakastan sinua, Naruto”, sanot, kun vetäydyt pois suudelmasta, johon minut pakotit.
”Et rakasta”, itken, ”jos rakastaisit, et tekisi näin.”
”Rakastatko sinä minua?” kysyt.
Siniset silmäni laajenevat. Rakastanko minä sinua? Kysymyksen kuullessani mieleeni muistuvat meidän yhteiset, onnelliset hetkemme, joista on niin kauan aikaa. Mieleeni muistuvat kaikki lämpimät sanat, joita minulle aikoja sitten sanoit. Kerroit, ettet pärjää ilman minua ja ettet voi olla itsesi ilman minua. Kerroit, että olen sinulle tärkein asia koko maailmassa.
”Se on ohi, Sasuke”, vastaan, ”meidän suhteemme päättyi jo kauan aikaa sitten!”
”Et vastannut kysymykseeni”, sanot jälleen ja kuljetat katsettasi kehoani alaspäin, ”rakastatko sinä minua?”
Purskahdan itkuun tuntiessani, kuinka nostat paitaani ja painat kätesi vatsalihaksilleni. Alat hieroa niitä. Samaan aikaan alat näykkimään kaulaani hennosti.
”Lopeta, Sasuke”, sanon itkiessäni, ”pyydän, päästä minut pois täältä.”
”Vastaa minulle.”
”Miksi teet tämän minulle?!” huudan raivoissani, ”mitä olen tehnyt sinulle?!”
Kuljetat käsiäsi lantiotani pitkin. Liikutat sormesi hitaasti housuihini ja koskettelet minua. Naureskelet itseksesi omituisesti, pelottavasti. Nautit selvästi tilanteesta.
”Minä näin teidät”, kuiskaat korvaani.
”Mistä sinä oikein puhut?” kysyn epätoivoisesti.
”Näin, kuinka te suutelitte”, jatkat.
”Suutelitte? Minä en ole suudellut kenenkään kans-”
”Sinä et rakasta minua.”
Katson, kuinka peräännyt luotani. Kasvosi ovat yhtäkkiä vääristyneet vihasta.
"Mikä sinua vaivaa...?" kysyn.
Alat kaivaa tummien housujesi taskuista jotain, irrottamatta katsettasi minusta. Vihdoin vedät kätesi pois ja näen sinun pitelevän jotain kiiltävää ja… terävää.
”Sasuke, älä!” huudan, ”sinun ei tarvitse tehdä tätä!"
”Jos minä en saa sinua, ei saa kukaan muukaan”, sanot minulle kylmästi ja kuljetat veistä mahani päällä. Et paina lujaa, mutta kuitenkin tavalla, joka saa pitkän haavan muodostumaan kohtaan, josta minua viillät. Punainen veri valuu ihoani pitkin.
”Sinä olet sekaisin!” huudan jälleen, ”lopeta tämä, Sasuke!”
”En voi antaa muiden viedä sinua”, sanot. Silmiisi on ilmestynyt outo kiilto.
”Sasuke, päästä minut pois! Kenenkään ei tarvitse kuulla tästä, minä en kerro kenellekään! Ole kiltti ja päästä minut pois!”
Et ota pyyntöjäni edes kuuleviin korviisi. Kuljetat vain veistä vatsaani pitkin toisella kädelläsi, toisella kädellä pyyhkäiset verta pois ja nostat sen jälkeen sormesi huulillesi. Nuolaiset minun vertani, maistelet sitä suussasi.
”Sasuke…” ääneni murtuu ja hiljentyy kuiskaukseksi, ”älä tee tät䅔
”Sinä olet minun”, sanot ja otat veitsesi pois paitani alta, laskien sen, ”ja tulet aina olemaan.”
”Me voimme vielä yrittää, Sasuke”, katson sinua anovasti, ”jos vain päästät minut pois… me voimme vielä yrittää!”
”Valetta. Jos päästän sinut pois, menet sen toisen luo.”
”Usko jo, minulla ei ole ketään toista”, ääneni murtuu ja purskahdan jälleen itkuun, ”usko minua, Sasuke…”
”Minä näin sen omin silmin”, sanot ja nostat veitsesi kaulaani vasten.
”Ei, Sasuke, ei!” huudan hätääntyneesti, ”jos todella rakastat minua, et tekisi näin! Puhutaan asiat selväksi! Sinä et halua tehdä tätä, sinun ei tarvitse tehdä tä-”
Painat huulesi jälleen omiani vasten, tukahduttaen loput anovat huutoni.
”Sasuke…” kuiskaan, kun vetäydyt.
”Me tulemme olemaan yhdessä ikuisesti.”
”Äl䅔 pyydän, kun painat veitsesi lujemmin kaulaani vasten.
”Hyvästi, Naruto.”
“Miksi?”
Sama, jo monta kertaa kysytty itkuinen ja epätoivoinen kysymykseni kaikuu jälleen kerran tyhjässä huoneessa. Ja jälleen kerran se saa vastauksekseen saman, ulkona riehuvan pakkasen aiheuttaman puiden paukkumisen vanhassa, puisessa rakennuksessa. Kylmyys on myös osittain tunkeutunut sisään rakennukseen, saaden minut tärisemään.
Huonetta, jonka kylmällä lattialla vangittuna istun, valaisee vain pienenpieni ikkuna yhdellä seinällä. Sekään ei päästä valoa kunnolla sisään, vaan joudun siristelemään silmiäni nähdäkseni ison huoneen toiseen päähän. Siellä on vain pimeyttä.
Yritän liikkua, vaihtaa asentoani, paeta, mutta se on turhaa. Käteni ja jalkani on sidottu köysillä, enkä pysty liikuttamaan niitä yhtään. Olen istunut siinä jo useita tunteja, ehkä jopa useita päiviä. Ajantajuni on täysin kadonnut nälän, kylmyyden ja kivun tunteiden vallitessa. Tiukat köydet ovat hanganneet vaatteideni alle haavat, joita kirvelee aina kun liikahdan pikkaisenkin. Suljen silmäni ja yritän uskotella itselleni kaiken olevan vain painajaista, yritän herätä.
”Miksi, Sasuke?” tivaan jälleen. Lämmin kyynel valuu poskelleni. Vaikka olet pysynyt hiljaa, antamatta minkäänlaisia merkkejä läsnäolostasi, minä tiedän sinun olevan täällä kanssani. Tiedän, että tarkkailet minua.
Vihdoin kuulen ensimmäisen merkin sinusta. Askeleen. Monta askelta. Kuulen, kuinka jalkasi vastaavat kiviseen lattiaan tasaisin väliajoin, tasaisin tömäyksin. Mitä lähemmäs minua tulet, sitä paremmin lihaksikkaan hahmosi erotan. Kun lähestyt ikkunan valaisemaa aluetta, näen kalpeat kasvosi.
”Miksi teet tämän minulle…?” kysyn hiljaisesti, kuiskaten. Pelon kyyneleet valuvat vuolaasti kasvojani pitkin.
Sinä et kuitenkaan sano vieläkään mitään. Kyykistyt vain hitaasti eteeni ja tuijotat minua mustilla silmilläsi, tyhjällä katseellasi. Kuin silmäsi yrittäisivät sanoa minulle jotain, jota en ymmärrä. Ihan kuin katseemme puhuisivat eri kielillä.
”Pelkäätkö sinä minua?” kysyt käheällä, elottomalla äänelläsi, joka saa kylmät väreet kulkemaan minun selkärankaani pitkin. Näytät siltä, kuin olisit kuollut... sisältäpäin.
Odottamatta vastaustani nostat molemmat kätesi kummallekin poskelleni, pyyhkäisten kyyneleeni pois. Sitten kuljetat kasvojasi lähelle omiani niin, että pystyn tuntemaan lämpimän hengityksesi. Sitten huulesi kohtaavat omani. Yritän kääntää pääni pois, mutta sinä pidät minusta kiinni. Työnnät kielesi suuhuni.
”Minä rakastan sinua, Naruto”, sanot, kun vetäydyt pois suudelmasta, johon minut pakotit.
”Et rakasta”, itken, ”jos rakastaisit, et tekisi näin.”
”Rakastatko sinä minua?” kysyt.
Siniset silmäni laajenevat. Rakastanko minä sinua? Kysymyksen kuullessani mieleeni muistuvat meidän yhteiset, onnelliset hetkemme, joista on niin kauan aikaa. Mieleeni muistuvat kaikki lämpimät sanat, joita minulle aikoja sitten sanoit. Kerroit, ettet pärjää ilman minua ja ettet voi olla itsesi ilman minua. Kerroit, että olen sinulle tärkein asia koko maailmassa.
”Se on ohi, Sasuke”, vastaan, ”meidän suhteemme päättyi jo kauan aikaa sitten!”
”Et vastannut kysymykseeni”, sanot jälleen ja kuljetat katsettasi kehoani alaspäin, ”rakastatko sinä minua?”
Purskahdan itkuun tuntiessani, kuinka nostat paitaani ja painat kätesi vatsalihaksilleni. Alat hieroa niitä. Samaan aikaan alat näykkimään kaulaani hennosti.
”Lopeta, Sasuke”, sanon itkiessäni, ”pyydän, päästä minut pois täältä.”
”Vastaa minulle.”
”Miksi teet tämän minulle?!” huudan raivoissani, ”mitä olen tehnyt sinulle?!”
Kuljetat käsiäsi lantiotani pitkin. Liikutat sormesi hitaasti housuihini ja koskettelet minua. Naureskelet itseksesi omituisesti, pelottavasti. Nautit selvästi tilanteesta.
”Minä näin teidät”, kuiskaat korvaani.
”Mistä sinä oikein puhut?” kysyn epätoivoisesti.
”Näin, kuinka te suutelitte”, jatkat.
”Suutelitte? Minä en ole suudellut kenenkään kans-”
”Sinä et rakasta minua.”
Katson, kuinka peräännyt luotani. Kasvosi ovat yhtäkkiä vääristyneet vihasta.
"Mikä sinua vaivaa...?" kysyn.
Alat kaivaa tummien housujesi taskuista jotain, irrottamatta katsettasi minusta. Vihdoin vedät kätesi pois ja näen sinun pitelevän jotain kiiltävää ja… terävää.
”Sasuke, älä!” huudan, ”sinun ei tarvitse tehdä tätä!"
”Jos minä en saa sinua, ei saa kukaan muukaan”, sanot minulle kylmästi ja kuljetat veistä mahani päällä. Et paina lujaa, mutta kuitenkin tavalla, joka saa pitkän haavan muodostumaan kohtaan, josta minua viillät. Punainen veri valuu ihoani pitkin.
”Sinä olet sekaisin!” huudan jälleen, ”lopeta tämä, Sasuke!”
”En voi antaa muiden viedä sinua”, sanot. Silmiisi on ilmestynyt outo kiilto.
”Sasuke, päästä minut pois! Kenenkään ei tarvitse kuulla tästä, minä en kerro kenellekään! Ole kiltti ja päästä minut pois!”
Et ota pyyntöjäni edes kuuleviin korviisi. Kuljetat vain veistä vatsaani pitkin toisella kädelläsi, toisella kädellä pyyhkäiset verta pois ja nostat sen jälkeen sormesi huulillesi. Nuolaiset minun vertani, maistelet sitä suussasi.
”Sasuke…” ääneni murtuu ja hiljentyy kuiskaukseksi, ”älä tee tät䅔
”Sinä olet minun”, sanot ja otat veitsesi pois paitani alta, laskien sen, ”ja tulet aina olemaan.”
”Me voimme vielä yrittää, Sasuke”, katson sinua anovasti, ”jos vain päästät minut pois… me voimme vielä yrittää!”
”Valetta. Jos päästän sinut pois, menet sen toisen luo.”
”Usko jo, minulla ei ole ketään toista”, ääneni murtuu ja purskahdan jälleen itkuun, ”usko minua, Sasuke…”
”Minä näin sen omin silmin”, sanot ja nostat veitsesi kaulaani vasten.
”Ei, Sasuke, ei!” huudan hätääntyneesti, ”jos todella rakastat minua, et tekisi näin! Puhutaan asiat selväksi! Sinä et halua tehdä tätä, sinun ei tarvitse tehdä tä-”
Painat huulesi jälleen omiani vasten, tukahduttaen loput anovat huutoni.
”Sasuke…” kuiskaan, kun vetäydyt.
”Me tulemme olemaan yhdessä ikuisesti.”
”Äl䅔 pyydän, kun painat veitsesi lujemmin kaulaani vasten.
”Hyvästi, Naruto.”
sasse vs. narska.Keskiviikko 22.10.2008 20:40
PS. narska on tossa kyuubi muodossaan. :D:D